Hmm..

Pitkästä aikaa taas täällä. On sattunut aika paljon kaikkea. Tai oikeastaan, ei mitään.

Enää kaksi viikkoa töitä, sitten pieni loma äiteen kanssa. Siellä lämmössä ollaan ja nautitaan siitä, mistä ollaan yli viisi vuotta haaveiltu. Ei huono? Vaikka seuraava reissu ei ole edes vielä "lähellä", niin aloin tuossa miettimään, mitäs sitten? Millois ymmärrän, että pitäisi elää tätä hetkeä, ei huomista.. ei ensi viikkoa, ei ensi vuotta.. ?

Mietin tässä työkuvioita. Mietin lappia. Taas se lappikin täällä mielessä kummittelee. Kummittelee myös ajatus siitä, että mitä oikeasti tulevaisuudessa tulee tehtyä? On ollut puhetta tässä, että iästä ja siitä, milloin on valmis seurustelemaan. Tai oikeastaan, "koska se on myöhästä? Milloin tästä tulee vaikeaa?" Tulee semmoinen olo, että vaikeaksi tämän tekee oma asenne ja liikkumattomuus. Juu kyllä. Töissä olen ollut, olen ollut jopa parissa pikkujouluissa, tosin sillä erotuksella, että en ollut myöhään. Silti mitään ei ollut.

Aiemmin tänä vuonna oli juttua siitä, että "Elä pidä kiirettä, sillä jos olisin itse saanut päättää, en olisi niin nuorena ryhtynyt vielä sitä ja tätä.." mutta jos ei olisi, missä sitä olisi? Onko sitä liian helppoa miettiä,  jälkeen päin mitä olisi pitänyt ja mitä tuli tehtyä. Entäs jos onkin tässä tilanteessa, että ei ole vielä niin pitkällä?

Ajatuksia, tasapaino?

Joskus sitä ajattelee, että tässä elämässä kaikki on tasaista, paksua ja tylsää. Kun lopulta alkaa tapahtumaan, niin toivoo että kaikki palautus siihen normaaliin ja tasaiseen, jopa liian tylsään. Käytäs vaan töissä, käytäs ihmettelemässä miten kaikki vaan jatkuu ja jatkuu. Mutta ei...

Kävin tossa ensimmäisen kerran tanssikurssilla ekaa kertaa eläissäni. Kivaa oli. Olen käynyt ihmettelemässä metsässä mustikoita. Kuinka ne ovatkaan hyvän makuisia. Kertaalleen olen kotiin lattialle myös yhden rasian kaatanut mustikoita. Voin sanoa, että sieltä lattialta se poimiminen on sujunut paljon paremmin ja nopeammin kuin metsästä. Mutta fiilis on täysin eri.

Olen tässä pohtinut, mikä voi sekoittaa ihmisten mielen? Joskus tuntuu, että niihin liittyy henkiset/uskon asiat, joskus niihin liittyy lääkkeiden käyttö ja joskus ihmiset sanoo, että rakkauskin sekoittaa mielen. Mutta miten nämä kaikki jotenkin liittyy toisiinsa? Miten nämä yleensä katoavat ihmisestä? Ja miten se mieli sekoittuu näistä asioista?

Uskonto voi sekoittaa mielen pahastikin jos siihen uskontoon mennään liian syvälle. Ruvetaan ihan mielettömästi puhumaan siitä, ruvetaan kertomaan, kuinka Jumala saa kaiken paremmaksi. Tule ja istu kirkossa, tule ja palvo, tule ja maksa. Jumala sitä ja tätä, täytyyhän sinun ymmärtää? Miksi muka et kuulu kirkkoon ja tule sunnuntaisin kuuntelemaan, kun pappi yrittää kertoa, että olet syntinen ja ainoastaan Jumala ja Jeesus vie sinut paratiisiin, siis jos vie. Ja toki, jos olet hurskas ja muistat maksaa almusi oikeille instansseille mahdollisuutesi kasvavat jälleen. Ja muistathan, että vain "tämä" uskonto vie sinut paratiisiin. Ei mikään muu. Vain ja ainoastaan yksi ja oikea.

Onko olemassa vain yhtä ja oikeaa uskontoa? Onko olemassa vain se yksi ja ihana, joka auttaa ja pelastaa kaikki maailman kansat ja nostaa sinut ja minut paratiisiin? En usko. En todellakaan. "Kiihkouskomus" on sellainen asia ja vain yhden ja ainoan uskonnon palvominen ja muiden uskontojen suoranainen tuomitseminen saa sappeni kiehumaan. Voi olla, että se sinun uskontosi ja uskomuksesi vie juuri sinua parempaan ja sinne parempaan todellisuuteen. Mutta muistathan, että se voi auttaa vain sinua. Muille jokin muu saattaa olla parempi. Ja eihän se ole vaarallista, onko se Kristinusko, Katolilaisuus, Ortodoksisuus, Buddhalaisuus, Hindulaisuus, Islamilaisuus... Kunhan pyritään sen uskonnon avulla saamaan rauha itselleen ja sitä kautta muillekin.

Uskonto ei silti ole ainoa, vaan on myös olemassa tietyt henkiset asiat jotka voivat järkyttää mieltä. On olemassa paljon negatiivisia henkisiä asioita, jotka häiritsevät kokonaisuutta jos niitä ei osaa poistaa mielestään tai jos ne alkavat hallita elämää. Henkisistä asioista kaikki negatiivisuus on jollain tavalla huono asia. Mutta niitä ymmärtämällä voi toki auttaa...

Mielen sekoittaa saattaa lääkkeet. Oikein käytettynä ja oikean määrän ja tehon ja kokonaisuuden löydettyään lääkkeet pitävät mielen tasapainoisena ja jopa normaalina, mutta yhtäkkiset muutokset, lisäykset ja uudistukset voivat sekoittaa mielen ja laukasta jopa sairauksia joita ei ennen ollut. Lääkkeiksi myös lasketaan huumaavat aineet. Pitkälle edenneet syöpäpotilaat käyttävät kipuihin huumaavia lääkeaineita, mutta se onkin sallittua, sillä eihän kipu ole kenenkään hyvä kaveri. Mutta, kun huumaavat aineet vievät ihmisen mennessään, niin se on surullista.

Viimeisenä jätin Rakkauden. Joku on joskus sanonut, että kun oikein rakastuu, niin menee aivan sekaisin. Näkee toisen hyvät puolet ja melkeinpä voi sanoa, että kaikki itsessä parantuu ja mieli on niin jossain pilvissä, että tästä on ihana lähtee eteenpäin. Mutta entä sitten, kun... tulee arki, niin mitä sitten tapahtuu? Katoaako se Rakkaus? Ei, se muuttaa muotoaan ja syttyy välillä juuri niin kovaksi kuin alussa, mutta jokainen oppii hallitsemaan rakkauttaan ja oppii myöskin viemään sen oikeaan suuntaan.

Kaikki on kiinni omasta mielestä. Tasapainosta. Oli kyse lääkkeistä, rakkaudesta tai henkisistä/uskonnosta. Jos on liian kaukana tasapainosta, on erittäin kaukana omasta ja toisten hyvinvoinnista. On tärkeää, että  opit luomaan sen tasapainon. Jotta mikään tunne ei valtaa sinua liian pitkäksi aikaa. On tärkeää tuntea, mutta on myös tärkeää hallita. Tasapaino..

Jos jokin asia pohjautuu johonkin tiettyyn seikkaan, niin silloin se romahtaa jossain vaiheessa, jos seikka ei ole oikea tai pohjautuu vääryyteen. Kokonaisuutta, kun hallitsee oman tasapainon, hallitsee ympärillä olevat ongelmatkin. Joskus tasapaino järkkyy, mutta jos se on ollut tasapainossa, niin se kyllä siihen lutviutuu takaisinkin. Varsinkin... jos oikeasti haluaa.
Juha Tapio - Raikas tuuli

Inspiraation löytyminen...

Viime vuonna, oikeastaan melkein tasan vuosi sitten aloitin itseni kuntoon laittamisen. Täytyy tällee jälkeen päin sanoo, että se oli tekemisen takana, mutta nautinnollistakin. Oikeastaan kunnon into kesti sinne syyskuun loppuun lokakuun puoleen väliin, jonka jälkeen homma eli liikunta lähti vähän... sammumaan?! Joulukuuhun mennessä se lopahti kokokonaan. Kuitenkin sain siihen mennessä itseäni huomattavasti parempaan kuntoon, mutta projekti ei ole edennyt sen jälkeen laisinkaan ja sanoisin näin rehellisesti että siihen projektiin on 2 kg-4 kg tullut lisää työtä. En pidä henk.koht. tätä pientä kertymää pahana, kun ajattelen että se on tullut kuitenkin yli puolessa vuodessa. Mutta kunnon huonoksi päästäminen kyllä sapettaa.

Nyt sitten olisi taas aika lähteä liikkumaan ja katsomaan suuhun laittamisen kokonaisuus. Viime yö ja ilta tuli vielä vietettyä ihanasti oikein hyvän ystävän kanssa ja täytyypi sanoa, että ehkä siihen onkin mukava jättää "vapaa elämä" taakseen jälleen vähäksi aikaa ja oikeasti katsoa, miten kivasti käy, kun paino lähtisi jälleen laskusuuntaan ja hei.. saisin sen jälleen pidettyä paikallaan tai no ehkä annan sen 2 kg pienen heilahduksen myöden. Mutta kokonaisuutenaan sehän olisi tärkeää, että tuo paino pysyisi suht. paikallaan.

Tänään aloitin tekemällä samanmoisen treenin kahvakuulalla, minkä taisin aloittaa jossain vaiheessa viime vuonnakin. Kun viimeksi muistelen, niin se meni paljon paremmin kuin nyt. MUTTA TEIN KUITENKIN. 5 liikettä, 20 toistoo ja tämä paketti 3 kertaan. Viimeinen kierros tuntui jo siltä, että "en jaksa, en jaksa.." mutta aattelin, että hei.. nyt tällä kokoonpanolla mennään pari viikkoo ja lisätään sitten yksi kierros lisää. Ja onhan minulla oikeasti hyvät ohjeet tallella, mitä jälleen lähden noudattamaan. Ruokailun suhteen en edelleenkään ole huolissaan. Ruokailu pysyy ruodussa. Liikunta.. se tulee pysymään ruodussa! Sitä paitsi, jos tässä pitäisi taas lappiin jossain vaiheessa lähtee liikkumaan, niin siellä täytyisi nauttia, eikä vain puuskuttaa. Joten ennen lappia kunnon puuskutus, siellä maisemat ja sen jälkeen jälleen kunnon puuskutus. Palataas ruotuun, sillä ei kesäkuntoon, vaan elämäntapakuntoon!

Jos ei heilaa helluntaina...

Tänään oli yksi kaveri poikkeamassa, Herra V. Juteltiin siinä kaikenmoista. Mutta kai kevääseen kuuluu sitten juttelut myös seurustelu kumppanista. 'Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.' kuuluu vanha sanonta, mutta pitääkö se paikkansa? Ja itseasiassa mitä kyseinen sananlasku edes kertoo? Muinaisesta kansaperinteestä, jolloin poltettiin kokkojen tapaisia helavalkeita, jotta pahat henget saatiin pois ja päästiinkin sitten helluntaiaaton saunaan.

V. sitten kysyikin, että miksi minulla ei ole ketään kumppania tai miksi en sellaista ole hakemalla hakenut. Aloin tosissani tätä jälkeen päin vähän pohtimaan. Kerroin tässä V.lle vastauksen, että nautin niin paljon yksin olosta ja  siitä, että ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään, mutta olisiko sitä tilivelvollinen siltikään? Kai sitä aina vähän olisi, mutta ehkä siitä sitten saisikin jotain vastineeksi, eikä ihan kaikkea tarvitsisi yksin tehdä.

Vähän varttuneempien juttuja, kun kuitenkin kuuntelee usein sanotaan, että "Elä sellaista äijän körilästä tiellesi ota. Siitä ei ole kuin taakka." Onko tämä vanhempi sukupolvi miettineet kuitenkaan sitä, millainen elämä olisi ilman kaksilahkeista olentoa vierellä? Tosin olen siihen tulokseen tullut, että jos pidempään meinaa täs maapallolla varttua, niin ikisinkkuus on yksi konsti. Onko kuitenkaan siitä kumppanista niinkään haittaa, joskin, mitä hyötyä siitä on? Huvit ja hyödyt ja, mistä sitä tietää onko se toinen kuitenkaan se oikea?

Pohdintoja...

Joskus tulee sellainen olo, että miksi ihmiset tekee päätöksiä, jos ihmiset eivät ole valmiita taistelemaan niiden puolesta? On asioita, jonka takia täytyisi kyllä saada asiat selviksi ja ensimmäinen tärkeä asia, mikä täytyisi tiedostaa on... minä itse!

Minä itse sisältää kaiken, mitä ihmisellä itsellään on. On ihan eri asia, miten juuri minä käytän sen kaiken potenttiaalisuuden, minkä omistan. Elämässä tapahtuu asioita sen takia, että me kasvetaan ihmisenä. Tapahtuu juttuja, jotta tulevaisuudessa selvitään jostain vielä suuremmasta.

Mitä juuri minä pidän oikeasti tärkeimpänä? Mikä on asia, josta en halua luopua?

Mikä on se, mikä kannattelee sinua veden päällä? Miten juuri sinä pystyt auttamaan itseäsi niin, että huomaat sen kenties auttavan muitakin?

Itse ajattelen, että ensisijaisen tärkeää on pitää mieli ja terveys jollakin tavalla tasapainossa. Ihmisellä, juuri sinulla on tärkein tehtävä, itsesi hyvinvointi. Kun hyvinvointi rupeaa jollain osa-alueella horjumaan, niin silloin rupeaa kaikki horjumaan. Ei ole väliä, mikä syy aiheuttaa horjumisen.. se voi olla raha, työ, ystävät, sukulaiset, kaupassa käynti, talvi, kesä, kevät tai vaikka syksy.

Oire, on aina merkki jostakin. Oire tulee, kun ollaan menty jo niin pitkälle, ettei mieli ja keho kerkiä korjaamaan asiaa. Oire ilmenee jokaisessa eri tavalla. Oire, voi olla vaikka päänsärky, mutta syy voi olla ihan mikä vain. Oletko koskaan miettinyt, mistä syystä ihmiset sairastuvat? Oletko miettinyt, mikä voi olla Alzheimerin alkuperäinen syy? Mikä on syövän alkuperäinen syy? Onko päänsärkyn syy niskat, vai henkisyys? Tuleeko psoriasis kuivasta ilmasta vai stressistä? Miksi ihmisillä on diabetes tai minkä takia joku saa sydänkohtauksen?

Jokaiseen näihin, on jokin syy. Nämä ovat vain... syiden oireita. Kuinka paljon me ajatellaan, että stressi voi olla syy? Ja välitetäänkö me tästä? Vaikka keho huutaisi apua, niin ihminen menee eteenpäin "sillä eihän tässä tuleen jäädä makaamaan!" Entä jos kuitenkin täytyisi pysähtyä ja miettiä, miten autan itseäni, miten kuuntelen kehoani. Ennen kuin mennään liian pitkälle, ennen kuin viimeinenkin oljenkorsi on käytetty ja huomataan, että Pyhä Pietari on nenämme edessä sulkakynä kädessä.. "Ja nimi oli?" hän kysyy ja mietit, että onko tämä nyt kuitenkaan tämän hetkinen ja oikea paikka?

Kuvitteleeko ihminen oikeasti, että on korvaamaton jollekin tai jossakin. "En voi, koska..." Niin, en minäkään voi syödä paskaa, koska se oikeasti maistuu pahalle.

Jos laiminlyöt itsesi niin, että huomaat Pyhän Pietarin jo toistavan kysymystä ja tämän jälkeen kukaan ei voi olla enää kanssasi maanpäällä. Ainakaan niin kuin ennen.

Jotain ihan vaan pientä..

Hyvää viikonloppua! Minun oli tarkoitus kirjoitella täällä siitä, kuinka ihana olikaan tämä viikko. Kuinka kauniisti se vierähti uusien suksieni, monojen ja sauvojen kanssa kännölässä, ja kilometrejä tuli plakkariin noin 35km... jos huomista hiihtoa (toivottavasti) ei vielä oteta lukuun..

Minua alkoi kuitenkin mietityttää eräs asia. Katselin tuossa Kaukaasia 30 päivässä - Ville Haapasalon ohjelma. Hän oli tässä jaksossa Georgian eteläosissa? (siellä suunnalla ainakin) Hän haastatteli useaakin ihmistä, siitä, että onko Georgiassa nyt hyvä olla? Minun täytyi ihan vähän päivittää omaa tietouttani. Georgia, entinen Gruusia oli aikoinaan Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton hallinnon alla. Ohjelmassa kuitenkin tuli selkeästi esille, kuinka nykyään asiat ovat huonosti. Vaikka Neuvostoliitto, ei ollutkaan niinkään ihanin pomo, niin töitä ja rahaa riitti. Pystyi rakentamaan tulevaisuutta, pystyi jopa olemaan vielä rennompi ja olemaan myös helpommin vieraanvarainen. Nyt... Näytti siltä että kovat ajat ovat käsillä, eikä se ainakaan ole vielä helpottamassa.

Toki myllerryksiä Georgiassa on ollut kauan eikä ne ole vieläkään täysin lakanneet..
 Lähdin vain tässä illan pimetessä ja kuun noustessa miettimään... että oliko Neuvostoliitto kokonaisuutenaan niin kauhea maa, kuin on annettu ymmärtää? Vai voiko siellä olla jotain hyvääkin?

Kun siis seuraavan kerran nouset aamulla sängystä ja tiedä, että on mentävä töihin, niin iloitse siitä! Sillä sen avulla pidät taloutesi ja elämäsi kunnossa. Töiden avulla, oli se sitten yrittäjyyttä tai vieraalla olemista niin niiden avulla kehitetään yhteiskuntaa jollakin tapaa eteenpäin.. ainakin uskalletaan investoida asioihin, joihin muuten ei pystytä.

Yritetäään tehdä elämästä hyvä ja ainakin pitää se tällä tasolla mikä se nyt on.. 20 vuoden päästä voimme elää huomattavasti huonommassa elämässä, tai kenties paremmassa. Sitä ei kukaan tiedä.

Kasvitietoutta osa 1; Inkivääri eli Zingiber officinale (Zingiberaceae)

Ajattelin, että silloin tällöin voisin kirjoittaa jostain kasvista tiivistelmän. Sen nimen, vähän kenties myyttistä, huuhaata ja vähän biologiasta, viljelystä, myyteistä ja taioista yms. Mitä nyt johonkin kasviin voidaan mitäkin liittää. Kaikki tiedot perustuvat enemmän tai vähemmän Sinikka Piippo nimisen ihmisen kirjallisuuteen.

Ajattelin aloittaa tällaisella kuin INKIVÄÄRI! =)

Astrologinen ja elementaalinen merkitys: Inkivääri edustaa Marsia. Ensisijaisesti Oinaan ja Skorpionin tähtimerkkeihin liittyvä juuri, toiseksi liittyy jälleen Oinaan, mutta myös Leijonan ja Jousimiehen merkkeihin. Elementiltään tuli, jonka kyllä Inkiväärin mausta voidaan myös havaita. Maskuliinisuus nousee myös Inkiväärin puoleen. Jos tietynlaiseen Jumaloppiin lähdetään, niin Inkivääriin voidaan yhdistää mm. Shango (afrikan mytologiaan liittymä myrskyn jumala), Ochosi (metsästäjä ja kalastaja, joka liitetään myös shamanismiseen puoleen). Jumalia on myös useampi, mutta en lähde niitä tässä sen enempää selittämään. Jumalattareksi mainitään Ochun, tunnetään nimillä "Oshun ja Oxúm" (Oshun on espanialaiseen kulttuuriin liittyvä jumalatar, joka oli rakastunut Shangoon ja päätyikin tämän vaimoksi.) Inkiväärin päivä on tiistai, tiistaina pureksittu Inkivääri antaa lisää energiaa.

Voidaankohan tässä  siis mieltää, että että tulen merkkeihin inkivääri sopii kuin voi pannuun. Tässä kohtaa, en ollut itse tiennyt että myös Jousimies on tulen merkki, joten joten. :D Ohhoh, tuli siis tutkittua vähän jumaluuksiakin samalla. No jatketaanpas! 

Zingiber-sukuun kuuluu 60 lajia, joilla on aromaattiset juurakot ja ruokomaiset varret. Inkivääri on monivuotinen. Se kasvaa noin 60-120 cm korkeuteen. Lehdet ovat noin 15-30 cm pitkät. Kukinto nousee suoraan juuresta; kukat ovat kellanvihreät ja niissä on pikkuisen punaista. Huuleksi sitä mainitsevat. Inkivääri on matkannut Kaakkois-Aasiasta, ja tätä maata voidaankin pitää Inkiväärin kotipaikkana. Täytyyhän juurillakin koti olla. Inkivääriöljyä saadaan höyrytislaamalla tuoreesta, kuorimattomasta, kuivatusta juurakosta.

Viljely; Inkivääri kasvaa ihan tavallisessa maassa, auringon ja veden tarve on kohtalainen tai jopa vähäinen. Trooppinen ympäristö on Inkiväärin mieleen, joten suomessa sitä ei kannata maahan istuttaa.  Kuitenkin jos omistat kasvihuoneen, niin ruukussa se tykkää ja kesäisin Inkivääri mielellään on myös pihalla, kunhan on lämmin. Inkivääri tulee istuttaa kun kuun kolmannella neljänneksellä. (Eli tarkoitetaan vähenevää kuuta. Täydenkuun ja vähenevän puolenkuun välistä aikaa. Täydestä kuusta siis viikko eteenpäin pyöreesti on kolmas neljänneksestä.) Kun kasvihuoneessasi on terve inkiväärikasvi, niin sinulla on terveellinen ja terve puutarha.

Myytit ja taiat; Kiinan, Japanin ja Intian lääketieteessä on Inkiväärin juurakko tärkeä osa. Sitä on käytetty jo antiikin varhaisimpina aikoina Kreikassa, Roomassa, Arabiassa. Usein leivän sekaan leivottuna. Ruoansulatusyrtiksi ovat maininneet. Inkivääriä voidaan käyttää mm. amuleteissa, parfyymeissä, suitsukkeena tai vaikka öljynä. Tarvittaessa oikein visualisoituna Inkivääri voi antaa ylimääräistä energiaa. Oinaan merkin edustajat onnistuvat riiteissä yleensä tässä tapauksessa parhaiten.

Säämagia; Uskottiin, että kun myrsky oli nousemassa, sylkäistiin pureskittua Inkiväärinjuurta mereen estämää myrskyn pahenemista. (Jos tuo auttaisi, niin luulisi, että se olisi opetettu kaikille jo peruskoulussa tai ihan kotona pienestä pitäen. Ennen kirjaa en tällaista ollut kuullut.)

Suojelu; Kiinalaisessa kulttuurissa on laitettu inkivääriä hautoihin kuolleiden ruoaksi ja inkivääriä on ripustettu suojelemaan äitiä ja lasta synnytyksessä. Inkivääri tehostaa näin ollen suojeluun liittyviä maagisia loitsuja.

Rohtokäyttö: Inkivääriolut eli Ginger ale on Pohjois-Amerikassa käytetty/tunnettu kotirohto ripuliin ja pahoinvointiin. Idässä Inkivääriä käytetään hyvin yleisesti. Kiinalaiset naiset nauttivat inkiväärijuomaa kuukautiskipuihin, aamupahoinvointiin ja muihin naistenvaivoihin. Inkivääri auttaa muun muassa; huimaukseen, merisairauteen, matkapahoinvointiin, ilmavaivoihin, kurkkukipuun, vilustumiseen, reumatismiin, vatsaflunssaan, poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukseen ja migreeniin. Inkivääri lämmittää kehoa, vahvistaa ja piristää. Inkiväärikapselit ja -voiteet ovat suosittuja reumaattisten niveltulehdusten, lihaskipujen ja nivelrikkojen oireiden lievittämiseen.

Varoitukset: Erittäin suuret/ suuret inkivääriannokset voivat lamata keskushermostoa ja aiheuttaa sydämenrytmihäiriöitä. Suuret määrät inkivääriä vahingoittavat myös mahan limakalvoja ja voivat johtaa mahahaavaan. Inkivääri ei yleensä suurina määrinä sovi yhteen sydän-, diabetes-, tai verenohennuslääkityksen kanssa. Suuria annoksia ei pidä käyttää raskauden aikana.

Toteamuksena varsinkin varjoitukset osioon. Järkevä käyttöhän on sallittua. Hyvähän sitä on mausteeksi laittaa. Joskus sellaisenaan syödä vaikka ruisleivän kanssa. Kyllä Inkivääriä jokainen uskaltaa tosiaan käyttää järkevissä mitoissa. On kuitenkin muistettava, että jos tosiaan syö yhden kokonaisen juuren kerrallaan joka päivä, ei voi olla hyvät vaikutukset. Ja mitä yhteensopivuusasia  lääkkeiden kanssa on, en ole niitä itse kysynyt tai selvittänyt. Eli jos käytät yllä mainitsevia lääkkeitä niin ei suuria määriä Inkivääriä.

Kursivoitu-teksti tarkoittaa minun omaa pohdintaa ja ajatusta. Muuten asiat ovat omin sanoin kirjasta totteutettuja. Kaikkia kirjassa olevia magiaosiota en tänne pistänyt.

Venäjältä lähtevää kirjallisuutta

Treeni kausi sitten lähti käyntiin ja kävelykausi myös. Mutta eikös se kuulunutkin lähteä. Ainakin näin oletin. Suunnitelmia tuli tehtyä puoleksi vuodeksi, ja sekös onkin sitten kivaa. Vielä kun suunnitelmat toteutuisi niin en tiedä mihin menisin hyppimään. Ehkä kun ajattelee hyvää ja onnistunutta lopputulosta, niin se toteutuu.

Olen tässä lukenut nyt seitsemättä Vladimir Megren kirjaa. Kirjasarjahan lähtee kertomaan Taigalla elävästä Anastasiasta ja siitä kuinka kirjailija itse päätyy Ob -joen rannalle ja siellä tapaa naisen, joka kertoo asuvansa Siperiassa. Megre kertookin lopulta, miten päätyy Anastasian kotiaukiolle ja kertoo, mitä kaikkea siellä tapahtuukaan.

Seitsmäskirja "Elämän energia" kirjasarjasta Venäjän soivat seetripuut kertoo muun muassa terrorismista ja siitä, mistä tämä negatiivinen lietsonta on Anastasian että Megren tutkimuksien mukaan lähtisin.

 Kirjasarjassa kerrotaan myös meidän niin kutsutusta lähtö paratiisista. Eli tarkoitan, että mistä olemme lähtöisin. Raamatussa mainitaan, että Jumala loi meidät kaltaisekseen. Kysymys kuuluukin, näytänkö ja olenko itse Jumalan kaltainen olento?  Jos Jumala tosiaan loi ihmisen kaltaisekseen, niin kysymys myös kuuluukin, eikö ihmisen pitäisi olla vähintäänkin lähellä luojansa taitoja tai ehkä jopa hivenen kehittyneempi?

Kun lähdetään pohtimaan terrorismia, erilaisia negatiivisia ilmestyksiä maailman kartalla, niin ei tämä Jumalan luomalta hirveästi vaikuta. Ihmisellä pitäisi olla sitten samanlainen mahdollisuus luoda ympärilleen asioita, kuin Jumalalla oli mahdollisuus luoda maapallo, avaruus ja kaikki mitä voimme havaita ja kaikki, mitä emme kykene edes haivaitsemaan.

Anastasia kertoo Megrelle, kuinka me saisimme tämän tasapainon ja "paratiisin" ihan tänne maapallon kamaralle. Tarvittaisiin tiettymäärä ainoastaan maata ja siihen sitten luomaan paikka, josta käytännössä saisi kaikki tarvittavat elinehtoiset asiat. Marjat, veden, yrtit... Näiden avulla pystyttäisiin luomaan puhtaampi ja terveempi ympäristö ja näin ollen myös voitaisiin saada saasteita ja E-koodeja pois nahoistamme.

Venäjältä on aiemminkin tullut mielenkiintoista settiä kirjallisuuden ja niin kutsutun huuhaatietoisuuden saralta. Olga Kharitidi kirjoitti kirjan Kultavuorten Shamaani. Kirja käsittelee Altain vuoristolla elävää pientä kyläheimopaikkaa, jossa asuu Umai. Umai oli Kam, eli Shamaani. Olgan kertomus ajoittuu olisko ollut 1990 alkuun. 1993 vuonna löydettiin Altain Vuoristosta noin 25 vuotias Ukok nimisen naisen muumio. Tämä kyseinen muumio mainittiin myös Olgan kirjoittamassa kirjassa. Kirjassa kerrotaan, miten niin sanotusti ei aikaa ole olemassa niin kuin me olemme sen oppineet, vaan se voitaisiin kivasti kiertää tai jopa kumota. Megren kirjat aloittavat aikakautensa 1995.

Molemmat kirjailijat ovat tuoneet julki, kuinka tärkeää on luonnon ja harmonian kanssa sopusoinnussa eläminen. Kuitenkin, tätä ei tässä ajassa näytä ainakaan vielä olevan.  Monessa muussakin kirjallisuudesta ja varsinkin henkisissä painoksissa tuodaan julki tämä harmoonisuus. Miksi siis meillä on terrorismia, miksi maailmassa on eripuraa? Jos oletetaan, että Jumala tosiaan on omaksi kuvakseen meidät luonut paratiisiin, niin miksi tällä hetkellä on tällainen tilanne? Molempien kirjojen tekijät niin Kharitidi kuin Megre ovat lähtöisin Novgorod:t (Но́вгород) nimisestä kaupungista Venäjältä. Tietääkseni Megre asuu edelleen siellä, mutta Kharitidi on muuttanut tutkimaan shamanismia muun muassa Yhdysvaltoihin.

Yritin ymmärtää tuossa kuukausi kaksi sitten Megren kirjojen kertomasta nopeammasta ajatuksesta. Eli, että ajatuksen nopeutta saataisiin kehitettyä nopeammiksi. Miten tämä on mahdollista ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Yritin oivaltaa tuolloin, juuri tuota mitä se tarkoittaa? Miten ajatus voisi kulkea nopeammin kuin se tällä hetkellä kulkee ja mitä sillä haetaan. Tämä seitsemäskirja on vastannut tähän kysymykseen jonkin verran.

Megre kertoo, että puhtaan ja selkeän ajatuksen nopeudella ihminen ja tässä tapauksessa Anastasia kykenisi luomaan konkreettisesti parempaa maailmaa. Jos ajatuksen nopeus yltäisi huomattavasti korkeammalle, mitä se tällä hetkellä ihmisellä on, niin pystyttäisiin ajattelemaan tulevaisuutta kirkkaammin ja kerittäisiin myös suunnittelemaan se täydellisemmäksi.

"Venäjän soivat seetripuut" -kirjasarjaan kannattaa kyllä tutustua. Sillä kirjoissa on mielenkiintoisia ajatuksia ja ohjeita moneen elämämme asiaan. Ainakin se on mukavaa luettavaan. Kokonaisuutenaan tämä kirjoitukseni tällä kertaa oli enemmänkin pohdintaa ja kertomusta muillekin. Tällaista siis tänään.

Huomenna kenties vähän parturiin ja ehkä jotain muutakin pientä.

Niitä näitä ja viimein jatkamista, tai ehkä aloittamista.

Olihan se tosiaan niin, että tämä elämä lähti mallilleen. Huomenna jutskataan erään kanssa vähän tulevaisuuden suunnitelmia niin treenin, ruokailun ja kokonaisuuden löytämiseksi.  Joulu on varmasti tehnyt tehtävänsä ja sanotaan, että myös oma motivaationi on jälleen lähdössä nousuun.

On kuitenkin vielä monia kompastuskiviä ja yksi on se, että ei nyt jäädä kiinni tähän "hyvää ja lepsuun" oloon. Joka nyt jollain tavalla tuntuu hieman olevan. No eiköhän se tästä lähde. Viimeistään huomenna. Sillä seuraavaksi oikeasti lähdenkin nukkumaan. Aamulla virkeänä ylös ja meinasin sanoa lenkille, mutta nyt jos töihin sentään kerkiäisi. ^_^

Oli myös hienoa, kun maaliskuulle tuli jotain erittäin kivaa odotettavaa! Meinaan LUOSTO! ja ISO-SYÖTE! Ihanaa! <3  Olen niin innoissani pienestä lomasta lumen ja rauhan kanssa. Ehkä vähän pientä laskettelua ja vielä pienempää koiravaljakkoajelua. Näitä kaikkia odotellessa on hyvä lähteä liikkumaan oikein olan takaa ja onnistumaan kevään ihanassa projektissa.

Oikein hyvää alkavaa vuotta edelleen. Ja vielä parempia onnistumisia kaikille.

Uusi Vuosi ja samat kujeet!

Vuosi vaihtui kuin vaihtuikin! Tänä vuonna onnellisesti Turussa Aurajoen varrella tuli seistyä ja nähtyä huikea esitys siitä, miten raketit paukkuivat ja olivat. Facebook ystäväni näkevätkin pienen koosteen videolla raketeista. Kuvia ei valitettavasti nyt ole.

On kuitenkin aika sanoa, että vuosi varsinkin se loppuvuosi oli ihan huikea. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tsemppaamassa mun projektia ja vielä enemmän kiitos kaikille jotka vaan ovat mukana.

Vuonna 2014 oli aikalailla kaikennäköistä settiä. Tuli valmistuttua ammattiin.. Tuli tavattua uusia ystäviä. Tuli käytyä monessa paikassa ja tuli aloitettua edes jonkinnäköinen elämäntapamuutos. Tämä muutos saakin sitten jatkua iloisissa merkeissä myös tulevaisuudessa.

Lupauksia en tehnyt. En yhtäkään. Sillä lupaukset tuovat paineita ja ovat ikäviä. Kuitenkin, lupaus siitä, että osaan olla onnellinen tässä elämässä on ehkä se tärkein. Ja ainakin ajatuksellani sen haluan välittää muillekin.

On hienoa olla tässä hetkessä. On hienoa, kun oivaltaa että nyt on kaikki aika hyvin. Matkaa on vielä paljon tekemättä. Uusien kujeiden vuoksi voidaan oivaltaa lisää asioita. Kuitenkin, nyt on tarkoitus nauttia elämästä. Tavata tulevana vuonna varmasti joitakin vanhoja luokkatovereita. Tulee varmasti oivallettua montakin uutta asiaa.. ja varsinkin, vain elävää elämää.

Hyvää uutta vuotta 2015 aivan jokaiselle. Olkoon se rakastettu ja onnellinen kaikille.