Luin tänään artikkelia missä pohdittiin ja tutkittiin onnellisuutta ja terveyttä ja kumpi auttaa onnellisuuteen, tai terveyteen. Tutkimuksia artikkelin mukaan on tehty monenmoisia, mutta onko koettu terveys ja koettu onnellisuus lineaarisesti yhdessä toisissaan?
Usein mainitaan, että tulot ja onnellisuus kulkisivat käsikädessä. Mitä enemmän rahaa ja vaurautta, sitä onnellisempia. Onnellisuus ja kansantuotteen kehitys eivät silti ole käsikädessä, eivätkä kulje aina samaan suuntaa. Kun maa vaurastuu, ei silti onnellisuus lisäänny bruttokansantuotteen mukana. Tämä taas kertoo, että onnellisuutta ei voida täysin ostaa. Onnellisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin on monia tulkinnallisia mahdollisuuksia.
Taloustiede tulkitsee usein, että onnellisuus ja hyöty ovat jopa synonyymeja. Ihminen pystyy valinnoillaan edistämään hyötyään ja tätä kautta myös onnellisuuden tavoittelemista ja saavuttamista. Terveys kulkee valintojen kautta ja omilla valinnoillaan voidaan joko edistää terveyttä, tai vastaavasti huonontaa sitä. Onnellisuuteen ja terveyteen vaikuttavat jokaisen ihmisen tulot, perhe, toimintakyky, työ ja sen sosiaaliset haasteet, sosiaalinen asema ja jokaisen oma perimä.
Onnellisuudessa ja terveydessä on samoja piirteitä. Totut johonkin, niin siitä onkin vaikea lähteä muuttamaan toimintamalliaan. Kun olet tottunut saavutettuun olotilaasi, niin vasta kun se rikkoutuu jollain tavalla, niin huomaa kuinka onnellinen olikaan ja kuinka terveeltä jokin asia tuntuu jälkikäteen. Kyseinen asiahan peilautuu myös yhteiskuntaamme ja meidän tämän hetkiseen kehitystavoitteluun. Kun mietit... Palveluja leikataan, sosiaalitukia leikataan eri ryhmiltä, hoitopaikkoja vähennetään, henkilökuntaa karsitaan, työt vähenee... Ja sitten tuleekin se lause "ennen kaikki oli paremmin". Oliko? Kysyn tähän kohtaan juuri sinulta, hyvä lukija, että onko tämä suunta varmasti se, mihin me halutaan? Miksi me halutaan tuhota hyvä järjestelmä, josta moni muu maa on kateellinen. Siitä, että kun saat sairaskohtauksen keskellä kauppakeskusta, ei rahapussistasi, taskuistasi ensimmäisenä etsitä vakuutuskorttia, vaan ruvetaan auttamaan. Mutta usko tai älä.. Tulevaisuudessa tämä on arkea ja ennen kuin sinun vakuutuskorttisi löytyy (jos sitä siis edes on), niin olet jo kuollut. Nyt mentiin vähän onnellisuudesta ja terveydestä sivuraiteille.
Syyseuraussuhde - terveys antaa onnellisuutta, onnellisuus antaa terveyttä ja molempia tarvitaan. Vuonna 2005 on EVA (elinkeinoelämän valtuuskunta) tehnyt tutkimuksen onnellisuudesta. Suomessa tällöin tutkimukseen vastanneista 81%(4/5) oli onnellisia, 14 % (joka 7.) koki onnettomaksi ja miehet tunsivat tutkimuksen mukaan vähän onnellisemmaksi. Keski-ikää kohden tullaan onnellisemmaksi, mutta ennen eläkeikää tunnetaan onnettomuutta. Nämä siis suomalaisessa tutkimuksessa, mutta maailmanlaajuisestikin havaitaan samansuuntaisia viitteitä.
Eri sairaudet muuttavat onnellisuuskäsitettä. Päänsärky, unettomuus,stressi ja masennus sekä mielenterveyshäiriöt häiritsevät onnellisuuden tavoittelemista ja onnellisuuden tuntua. Oli kysytty kolmi- ja neliraajahalvaantuneilta onnellisuudesta. Heidän onnellisuus tasonsa oli vertailuryhmää vähän pienempi, mutta ei olennaisesti huononpi. Nykyinen onnellisuus heillä oli alhaisempi, mutta tulevaisuuden he näkivät vastaavasti onnellisempana kuin vertailuryhmä. Verenpaineella ja onnellisuudella on myös havaittu olevan yhtäläisyyttä. Onnellisemmalla on alhaisempi verenpaine, kuin onnettomalla.
Onnellisuutta myös häiritsee ajan priorisointi. Aikaa käytetään työhön, opiskeluun, paremman aseman saavuttamiseen. Nämä saattavat stressata ja viedä aikaa perheeltä, vapaa-ajalta, mielekkäältä tekemiseltä, joka taas saattaisi lisätä onnellisuuden tuntua. Artikkelissa tuodaan myös esille kuluttaminen ja varsinkin, että se näytetään muille. Onko kuluttaminen tällöin onnellisuuden näyttämistä vai vaan vaikutuksen tekemistä muihin ihmisiin. Oman arvonsa kohottaminen on monelle tärkeämpää kuin onnellisuuden tavoitteleminen. Tutkimuksen mukaan, ei ihminen pysty saavuttamaan optimia ajankäytössään. Todennäköisesti kohennetaan suurimman osan ajastaan taloudellisiin kohteisiin, kuin ei todellisiin kohteisiin, eli kohteisiin, jotka eivät pidemmällä juoksulla välttämättä edesauta kestävää hyvinvointia. Ajankäyttöpäätökset perustuvat usein olettamukseen, että suuremman tulotason, mukavuushyödyt ja sosiaalinen asema tuottavat heille onnellisuutta. Nautinnonhaluinejn sopeutuminen ja sosiaaliset vertailut nostavat taloudellista tavoitetasoa ja tämä taas aiheuttaa lisää työtä, joka taas vie aikaa siitä, mistä nauttisi, kun joutuu aikansa käyttämään siihen että olisi parempi elintaso. Vaikka elintaso jo nyt olisi hyvä.
On muutamia seikkoja, jotka vaikuttavat onnellisuuteen, perhe, talous, työ, yhteisö ja ystävät, terveys, henkilökohtainen vapaus ja omat harvot. Tulotasolla ja kansantaloudellisella kasvulla on osuutta onnellisuuteen, mutta ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan niin paljon, kuin ei rahallisilla tekijöillä.
Onnellisuus on enemmänkin mielentila, kuin fyysinen tila. Jos oletamme, että onnellisuus vaikuttaa terveyteen, meidän tulisi uskoa, että mielentila vaikuttaa joko koettuun terveyteen tai mitattuun terveyteen eli fyysiseen terveyteen tai sitten mielentila vaikuttaa molempiin. On havaittu että negatiiviset mielentilat vaikuttavat terveyteen kielteisesti. Selitystä sille, miksi onnellisuus vaikuttaa terveyteen ei ole pystytty antamaan. Ainakaan tässä tutkimuksessa. Pienestä onnellisuuden puuttesta puutteesta (depessiosta) voi seurata somaattisia sairauksia, ja kasvaa kuoleman todennäköisyys.
Yhteenveto; onnellisuus tutkimuksen mukaan auttaisi terveyttä, eikä päinvastoin. Eli koettu onnellisuus ja koettu terveys, niiden välillä on yhteys. Onnellisuus edistää terveyttä, mutta samaa ei havaittu päinvastoin, eli terveys ei suoranaisesti lisännyt tai edistänyt terveyttä. Ennen uskottiin että mitä parempi elintaso, sitä onnellisempia. Tätä on toki, mutta tässä aineistossa havaittiin, että onnellisuus tulee myös positiivisen mielentilan, subjektiivisen hyvinvoinnin mukana. Tuloksia ei silti voida yleistää ja tutkimuksen aineisto on erikoinen.
Kansalaisten tyytyväisyys ja onnellisuus voivat olla terveyden voimavara. Omaa pohdintaa en enää rupea laittamaan. Olipas taasen.
