Näkökulmia!

Reissuni lapissa jäi ehkä vähän lopulta lyhyeksi, mutta antoisaksi. Oikeastaan vasta nyt alan ymmärtämään mitä opin ja täytyy sanoa, että vaikka ammattiosaaminenkin sai hyvän lisän niin opin oivaltamaan toisen ihmisen kunnioittamista hieman eri tavalla. On suunnattoman jännää nähdä nyt se ero, mitä ei oikeastaan lapissa kunnolla oivaltanut.

Monet täällä on nyt kysyneet, et millaista oli? Olen enemmän tai vähemmän miettinyt ja kertonut, että ihan jees, mutta ehkä en ihan päässyt kiinni siten kuin täällä. Tai, ehkä kuvittelin asian näin. Nyt tuntuu, että oikeastaan kiinni kyllä, mutta siellä kun ei oikein ollut sitten taas vapaa-ajalla itselleen tekemistä, kun ei ollut kenen kanssa tehdä, koska ei tuntenut kunnolla ketään. Tämän takia varmaankin tuntui, ettei oikeasti päässyt kiinni muka tilanteeseen. Hidas lämpeämään, sanoi isä saunan kiukaasta, vaan kun on lämmin, niin se on kans lämmin. Voisin sanoa, että tämä taitaa päteä kyllä tähän asiaan ja olenkin erittäin iloinen, että sain niin hyvän työyhteisön Sodankylässä. On se hyvä nyt se oivaltaa vai kuinka? Ja anteeksi, jos sanoin tai tein jotain 😉 Taitaa tämä olla enemmän sisäpiiri juttu. Heh. Kiitos siitäkin. 

Nyt kun mietin, niin oli oikein hyvä lähteä sinne ja oppia tuntemaan itsensä ja nähdä jotain toisin silmin. Nyt kun tuli takaisin tänne, niin näkee tän ihan toisin silmin, vaikka sitä piti kenties ihan normaalina. Nyt miettii, että mikähän sitä oikeasti onkaan normaalia.

Nyt kuitenkin syksyllä alkaa pieni opiskelutuokio ja sen jälkeen saakin taas miettiä, että mitäs sitten. Sodankylään erittäin paljon kiitoksia ja eihän sitä tiedä, mitä keikkaa voisi joskus lappiin tehdä, kun tässä elämä kulkee eteenpäin.

Kohta puoli vuotta..

Aika kuluu siivillä. Tuntuu että vastahan sitä tuli, mutta sanotaanko että kyllä se aika kuluu ja jos ei muuta, niin tulee mietittyä mitä tässä elämässä haluaakaan tehdä. Eksyin jälleen katselemaan Peltsin Lappi ohjelmaa ja aloin miettiä ”lapin hulluus?” – tänne on päästävä uudestaan. Oikeastaan se on aivan totta. Työ on työ, vapaa-aika on vapaa-aika ja loma on… Loma. Tänne kun olen tullut, olen aina tullut lomalle. En töihin. Olen tullut tänne, jotta saan unohtaa sen työn, saan palata kotiin ja nauttia juuri siitä. Olen saanut nauttia ystävieni ja perheeni kanssa tätä aikaa täällä en yksin.

Kohta on kulunut puoli vuotta, kun vaan lähdin tänne. Päivääkään en vaihtaisi, sillä ensinnäkin oman itsensä tutkiskelu, oppi omasta itsestä on ollut erittäin suuri. Paljon vähemmän täällä olen mennyt ja tehnyt yhtään mitään, vaan ehkä olenkin ottanut tämän enemmänkin aikana oppia tuntemaan itsensä. On helppo sanoa, että nyt minä lähden ja kokeilen miltä tuntuu, vaan itse lähteminen on aika tekemistä. Uuden kunnan, uuden työpaikan tavat, uudet ihmiset. Uutta on kaikki ja se ”taika” mikä on, on vielä kadoksissa. Voi olla, että taika palajaisi, kun saisi ensimmäisen loman viettää, vaikka yksinkin, mutta päättää, että menen sinne ja teen näitä asioita.

Yksi asia on varma, tekisin tämän uudestaan, jos tilanne olisi sama kuin syksyllä. Haluaisin kokeilla uusia asioita. Ja olisin aivan yhtä kauan kuin nytkin. Onhan sitä mielessä välillä, että ”Pääsisipä heti lähtemään kotiin.”

Ihmiset täällä ovat erilaisia, kuin mihin oli tottunut. Kulttuuri itsessään on toisenlainen, vaikka olemme samassa maassa, rajojen sisäpuolella, vaan olisihan se kummallista, jos samanlaiset kaikki paikat ja ihmiset olisivat. Eihän sen tarvitse olla, se ei saa olla samanlaista.

Lappi, tulen täällä vielä monesti käymään, enkä usko, että koskaan kyllästyn, en milloinkaan. Mutta tiedän, että eniten saan lomalla. Kun saa olla ja kadota luontoon, voi ottaa mökin jostakin ja lähteä sinne ihmettelemään, voi mennä kalastaan, voi ottaa huikan konjakkia kuksasta ja katsella tunturilla maisemia. Vaikka yksinkin, en pitäisi sitä ollenkaan pahana, vaan se täytyy tehdä kesällä, kun aurinko päättää olla näkyvillä ympäri vuorokauden. Sillä kesä, jää nyt näkemättä. Vaan aikaa on. Ja varmasti, senkin vielä koen ja tulen manaamaan sääsket alimpaan hornaan.

Muistan, kun läksiäisissä mentiin kierrosta, jossa kysyttiin, tekisikö ketään toinen tällaista siinä porukassa. Vastaus taisi olla jotenkin, että ei. Mietin nyt, että miksi ei? Jos siis tilanne vastaan tulisi? Ymmärrän, monella oli perhe, oli oma asunto, vakituinen työ. Siinä on painavat syyt olla kotona ja siellä missä on. Mutta toivon, että jos joku harkitsee tulemista Lappiin, tai harkitsee jonnekin muualle menemistä ja haluaa kokeilla, niin ehdottomasti kokeilkaa. Te ette menetä mitään, ette yhtään mitään. Saatte jotain hienoa itsellenne. Ja oikeasti nämä ihmiset täällä ja monesta on tullut kyllä ystävä. Sellainen, millaiseksi antaa niiden tulla. Uskon ja toivon, että tapaan näitä ihmisiä vielä tämän asumisjaksoni jälkeenkin, vaan aika varmasti kertoo sen sitten aikanaan.

Tämä vuosi on Suomen 100 vuosi. Itselläni ei sata häämötä vielä pitkiin aikoihin tässä elämässä. Mutta Suomen sadannen vuoden kunniaksi tulen menemään vielä lumilinnaan ja on kyllä ajatuksissa vielä muutama muukin asia tehdä ennen kuin kotiudun. Vaan katsotaan, saanko aikaiseksi nyt.

Ole rohkea aina siinä mitä teet, ja nauti siitä mitä teet. Muista tuntea itsesi täydelliseksi ja tuntea ripaus Lapin taikaa, myös siellä kotona.