Reissuni lapissa jäi ehkä vähän lopulta lyhyeksi, mutta
antoisaksi. Oikeastaan vasta nyt alan ymmärtämään mitä opin ja täytyy sanoa,
että vaikka ammattiosaaminenkin sai hyvän lisän niin opin oivaltamaan toisen
ihmisen kunnioittamista hieman eri tavalla. On suunnattoman jännää nähdä nyt se
ero, mitä ei oikeastaan lapissa kunnolla oivaltanut.
Monet täällä on nyt kysyneet, et millaista oli? Olen enemmän
tai vähemmän miettinyt ja kertonut, että ihan jees, mutta ehkä en ihan päässyt
kiinni siten kuin täällä. Tai, ehkä kuvittelin asian näin. Nyt tuntuu, että
oikeastaan kiinni kyllä, mutta siellä kun ei oikein ollut sitten taas
vapaa-ajalla itselleen tekemistä, kun ei ollut kenen kanssa tehdä, koska ei
tuntenut kunnolla ketään. Tämän takia varmaankin tuntui, ettei oikeasti päässyt
kiinni muka tilanteeseen. Hidas lämpeämään, sanoi isä saunan kiukaasta, vaan
kun on lämmin, niin se on kans lämmin. Voisin sanoa, että tämä taitaa päteä
kyllä tähän asiaan ja olenkin erittäin iloinen, että sain niin hyvän
työyhteisön Sodankylässä. On se hyvä nyt se oivaltaa vai kuinka? Ja anteeksi,
jos sanoin tai tein jotain 😉 Taitaa tämä olla enemmän sisäpiiri juttu.
Heh. Kiitos siitäkin.
Nyt kun mietin, niin oli oikein hyvä lähteä sinne ja oppia
tuntemaan itsensä ja nähdä jotain toisin silmin. Nyt kun tuli takaisin tänne,
niin näkee tän ihan toisin silmin, vaikka sitä piti kenties ihan normaalina.
Nyt miettii, että mikähän sitä oikeasti onkaan normaalia.
Nyt kuitenkin syksyllä alkaa pieni opiskelutuokio ja sen jälkeen
saakin taas miettiä, että mitäs sitten. Sodankylään erittäin paljon kiitoksia
ja eihän sitä tiedä, mitä keikkaa voisi joskus lappiin tehdä, kun tässä elämä
kulkee eteenpäin.
