Viime vuonna, oikeastaan melkein tasan vuosi sitten aloitin itseni kuntoon laittamisen. Täytyy tällee jälkeen päin sanoo, että se oli tekemisen takana, mutta nautinnollistakin. Oikeastaan kunnon into kesti sinne syyskuun loppuun lokakuun puoleen väliin, jonka jälkeen homma eli liikunta lähti vähän... sammumaan?! Joulukuuhun mennessä se lopahti kokokonaan. Kuitenkin sain siihen mennessä itseäni huomattavasti parempaan kuntoon, mutta projekti ei ole edennyt sen jälkeen laisinkaan ja sanoisin näin rehellisesti että siihen projektiin on 2 kg-4 kg tullut lisää työtä. En pidä henk.koht. tätä pientä kertymää pahana, kun ajattelen että se on tullut kuitenkin yli puolessa vuodessa. Mutta kunnon huonoksi päästäminen kyllä sapettaa.
Nyt sitten olisi taas aika lähteä liikkumaan ja katsomaan suuhun laittamisen kokonaisuus. Viime yö ja ilta tuli vielä vietettyä ihanasti oikein hyvän ystävän kanssa ja täytyypi sanoa, että ehkä siihen onkin mukava jättää "vapaa elämä" taakseen jälleen vähäksi aikaa ja oikeasti katsoa, miten kivasti käy, kun paino lähtisi jälleen laskusuuntaan ja hei.. saisin sen jälleen pidettyä paikallaan tai no ehkä annan sen 2 kg pienen heilahduksen myöden. Mutta kokonaisuutenaan sehän olisi tärkeää, että tuo paino pysyisi suht. paikallaan.
Tänään aloitin tekemällä samanmoisen treenin kahvakuulalla, minkä taisin aloittaa jossain vaiheessa viime vuonnakin. Kun viimeksi muistelen, niin se meni paljon paremmin kuin nyt. MUTTA TEIN KUITENKIN. 5 liikettä, 20 toistoo ja tämä paketti 3 kertaan. Viimeinen kierros tuntui jo siltä, että "en jaksa, en jaksa.." mutta aattelin, että hei.. nyt tällä kokoonpanolla mennään pari viikkoo ja lisätään sitten yksi kierros lisää. Ja onhan minulla oikeasti hyvät ohjeet tallella, mitä jälleen lähden noudattamaan. Ruokailun suhteen en edelleenkään ole huolissaan. Ruokailu pysyy ruodussa. Liikunta.. se tulee pysymään ruodussa! Sitä paitsi, jos tässä pitäisi taas lappiin jossain vaiheessa lähtee liikkumaan, niin siellä täytyisi nauttia, eikä vain puuskuttaa. Joten ennen lappia kunnon puuskutus, siellä maisemat ja sen jälkeen jälleen kunnon puuskutus. Palataas ruotuun, sillä ei kesäkuntoon, vaan elämäntapakuntoon!
