Joulupukki, totta vai tarua?

Tuli tässä muutama aika sitten luettua joku otsikko iltalehden nettisivuilta, että joku tiedemiestutkimusturhuus oli sitä mieltä, että tehdään todella pahaa jälkeä, kun kerrotaan joulupukin olevan olemassa, vaikka sitä ei ole.

En sitten sen enempää tuolloin miettänyt, mutta nyt sitten pohdin, kun ajankohdaksi tämän asia tuli taas vähän ajankohtaisemmaksi, että kenellä on oikeus sanoa, että onko sitä pukkia olemassa vai ei? Niin kauan kuin yksikin sinisilmäinen lapsi ja aikuinen siihen uskoo, niin eikö hän silloin ole olemassa?

Vertaan tätä asiaa nyt kyllä uskontoon! Että jos oikeesti Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä, jolloin tietäjät tarinan mukaan vie lahjoja pienelle lapselle, niin kuinkas moni ihminen uskoo tähän tarinaan? Oikeasti?! Ja sitten meltotaan joulupukin olemassa olosta. Voin rehellisesti sanoa, että olen huomattavasti useimmin nähnyt joulupukin kuin Jeesuksen. Mutta eikös kumpikin ole yhtä ja sama asia?

Kumpikin tuo iloa ja valoa jokaisen niitä uskovan sydämeen ja tuo kenties sekä harmistusta että tuskaakin jos oikein sille päälle satutaan.

Kumpikin asia on niin uskon asia. Ja jokainen päättäköön mihin uskoo. Itse haluan uskoa sekä siihen Joulupukkiin ja sen tuomaan iloon ja Jeesuksen tuomaan valoon. Uskon myös shamanismiin ja moneen muuhunkin asiaan. Enkä ollenkaan ole niin varma, että miten uskon tämän päivän politiikkaan. On mielestäni tärkeää, että tässä joulupukki asiassa annettaisiin sen lapsen itse päättää milloin lakkaa uskomasta tai milloin tajuaa sen olemassa olon. Oikeasti mitä pahaa on siinä, että on olemassa punanuttuinen tonttu tai joulupukki? Tuo lahjoja ja kaunis ajatus taustalle. On toki pidettävä jossain kohtaa pieni ajatusleikki siitä mihin lapsi esimerkiksi uskoo ja antaa hänelle ohjeita, miten löytää oman uskomuksensa.

En tiedä, mutta on julmaa määrittää, saako johonkin asiaan uskoa vai ei. Annetaan meidän kaikkien uskoa juuri siihen omaan tähteemme taivaalla ja nautitaan juuri siitä. Näin voi valoisat ja hyvät ajatukset tulla juuri meidän luo.

Rauhaisaa Joulun jatkumoa! Ja niin, minä näin joulupukin. ;)

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä puhuttaa joka vuosi, kun itsenäisyyspäivää vietetään. Luin muutaman kommentin,netistä ulkomaalaisten mielipiteitä itsenäisyydestämme ja sen juhlimista ja muistamista. Oli mielestäni jänniäkin kokemuksia ja suomalaisuuteen taitaa liittyä se  arvokkuus ja ne linnan juhlat.

Suomen virallisesta itsenäisyydestä on  nyt 99 vuotta. Eli voidaan miettiä, että eihän enää kohta elä ketään, joka voisi kertoa kokemuksella, mitä tuolloin tapahtui. Pohditaanko oikeasti aikaa tuonne noin sadan vuoden päähän, vai.. Muistetaanko ainoastaan sota, joka päättyi -45?

Ajatus itsenäistymisestähän periaatteessa tietääkseni alkoi jo 1.3.1917, jolloin Venäjällä alkoi vallankumous. Tsaari luopui kruunusta ja tämän jälkeen alkoi myllerrys. Tämän seurauksena autonomisessa vallassa ollut Suomi ja sen kansa alkoivat vaatia vähän vapaampia otteita omaan maahansa. Venäjällä Marraskuussa 1917 V.I.Leninin vallankaappaus Bolshevikkien eli kommunistien kanssa, joka kuinkin onnistui, niin auttoi alkamaan kunnolla itsenäistymisen toteutuksen vaiheet. Näin itsenäistyminen sai Suomen eduskunnan luvalla virallisseisti 6.12.1917. On kuitenkin vielä jotain, vasta Joulukuun lopulla Venäjä antoi sanansa ja tammikuussa 1918 tunnustivat Suomen itsenäiseksi myös Ranska, Saksa ja Ruotsi.

Eipä Suomella silti ollut ruusuiset ajat tulossa, sillä tammikuussa -18 aina toukokuuhun asti vietettiinkin sitten railakasta sisällissotaa. Sisällisodassa oli jotain tulevaisuuden kannalta mielenkiintoista, sillä, koska valkoiset, eli Senaatin asevoimat ja vastassa Suomen Punainen Kaarti, eli punaiset.
Valkoisia kannatti Saksa ja Punaisia aina niin kommunistinen (Venäjä-)Neuvostoliitto. Niinhän se sitten meni toisenkin maailmansodan aikana. Punaiset, eli Neuvostoliitto ja Valkoinen, eli Saksa ja kummatkin tappeli keskenään ja Suomi sai olla välissä. Että on hauska ajatus. Mitä muinoin, niin uudestaan ja mitä silloin, niin ei toivottavasti enää.
Saksahan auttoi Valkoisia niin, että hyökkäsivät sotilasvoimien avulla Etelä-Suomeen, kun taas Neuvostoliitto antoi aseita Punaisten joukoille. Kummassakin siis puolensa. Valkoisethan sitten tämän kisan tiettävästi voittivat, vaan missä mulle olis haastattelukaveri, vois vähän kysyä, miten se kokonaisuus jonkin aikansa eläneen ihmisen mielestä meni.

Kun viimein tämä sisällissota oli puitu, voidaan kait mainita, että semmonen noin 10 vuotta saatiinkin olla jokseen rauhassa omien pienten kiistojen kanssa. Ja sitten aika pian alkoi kolkuttamaan ovella jo toinen maailmansota ja siihen liittyvät koukerot.

Mielestäni kuitenkin pitäisi muistaa, että täällä on hyvä olla. Suomessa on tällä hetkellä keskimääräisesti hyvä asua ja täällä pyritään auttamaan kaikkia. Säätyyn, katsomuskantaan ja kokonaisuuteen katsomatta. Saat kannattaa "valkoisia" tai "punaisia", eikä sinua silti viedä saunan taakse teloitettavaksi. Kuitenkin suku muistaa kantansa, vaikka ihmiset, jotka ovat eläneet, ovat jo kuolleet. Tarinat eivät koskaan täysin kuole ja ripauksia vuosien takaakin voidaan vielä muistaa.

On arvokasta muistaa Veteraanit ja niiden lapset, sillä itsenäisyyden puolustus oli toisen maailmansodan aikana kova paikka ja moni sai päästä hengestään. Vaan moni myös jäi. Vaikka periaatteessa sota hävittiin, niin kyllähän se oikeasti omasta mielestäni voitettiin. Voidaan edelleen puhua suomea, ettei tartte sitä salaa ihmetellä, voidaan nostaa tuo siniristilippu salkoon ja laulaa Maamme -laulua. Pieni pala maata menetettiin ja vielä isompi osa ihmisiä, vaan sielulleen Suomi tuolloin sai jotain. Yhtenäisyyden. Se mitä oli jäljellä Valkoisista ja Punaisista, heidän ajattelutavat ja aatteet olivat vielä vahvoina ennen toista maailmansotaa. Mutta yhteisen vihollisen ja sodan turvin, oli pakko heittää sivuun erimielisyydet. Tämän vuoksi, jotain myös saatiin, eikä sitä pitäisi myöskään unohtaa.

Oikein ihanaa Itsenäisyyden Päivää juuri sinulle. Olkaa rauhallisesti, nauttikaa elämästänne ja kiittäkää sitä, että me saamme elää oikeasti pois sodista, pois sen tuomasta murheesta! Nautitaan siitä, mitä meillä on ja pyritään auttamaan edelleen sitä lähimmäistä. Ei jätetä ketään yksin, vaan otetaan luokse ja halataan.

Hei täältä pohjoisesta. Huomenna noin viikko täällä elämää takana. Pieni hetki siis, mutta vielä pienempi on tää aika yksin täällä. Voin silti sanoa, että helppoa ei ole. Uusi työporukka, tilat, tavat.. kaikki.


Asunto on viihtysä ja tykkään tässä olla. Ei siitä siis mitään.Kaikki muu tuntuu vaan niin vieraalta. Niinhän ne onkin. Murre on hauska, vaikka toisaalta, haluan kyllä pitää tän omani. Nättiä on kuunnella tätä ihan aitona versiona, ettei se ole sitä "etelän meiningin" puhetta. Vaan ihan sitä, mitä se on. Kaunista omalla tavallaan.


Kun lähden töistä ja istun autoon ja mietin asiaa, niin ei voi sille mitään, että vielä tulee se kyynel tuohon silmäkulmaan. Mä haluun kotiin.Vaikka toisaalta, en mä tiiä onko siellä yhtään sen ihmeellisempää. ^_^ Ota tästä siis selvää. Nyt vaan tämmösessä ristiriitasessa fiiliksessä. Tulee mieleen aika, kun olin opiskelemassa Karkussa. Se nyt oli ihan vieressä kotia. Mut viikko siellä ja vkloppu kotona. Sanoin silloinkin äidille, että "mää en halua enää mennä.. Tulee ikävä." Siitä on aikaa 10 vuotta!!! Oikeasti!

Alku on aina vaikeaa, tai siis varmaan mulla tämmönen oma fiilis tästä. Mutta tiedän, tunnen itseni, tulen vielä nauttiin tästä, mutta vaadin sen ajan. Ja sain mä jo kosketuksen tuosta revontulien maailmista.. <3

Asiasta taas kukkaruukkuun..

Tää Mikael Gabrielin versio "mun koti ei oo täällä". Niin täytyy oikein eka säkeistö tähän laittaa.. jotenkin mää tykkään siitä!

"jos tää ois meidän koti,

 kukaan ei omistais metsii.

faktat piilotettu, avaan tätä tekstii

meres enemmän muovii ku kaloi 2020,

ilmasto muuttu jo, 

miks herätään vast nyt?

Palataan takas luontoon,

mis vaihees tää meni ihmiset vastaan eläimet muotoon?

Kattokaa ulos, 

Fiilis saattaa välittyy 

Pelkkää harmaat ympärillä, 

ihin värit on hävinny? 

Kaikki koulus opetettu oli valetta, 

tutkitaan avaruutta et voidaan tuhoo uus planeetta.

Tääl paleltaa, koht aletaan, koht tajuu ollaan myöhäs tekee muutos,

eikä kaikki sitä haluu. 

Valitaan puolii ollaanks idäst vai lännest

ja käyttäydytään niinku ei ees kuuluttais tänne. 

Tää ei oo koti vaa rahan teko väline, 

vielkää olla tajuttu et jokanen ei oo saman värine."

Varsinkin tuo  kohta "Tutkitaan avaruutta et voidaan tuhoo uus planeetta." On huolestuttavan totta.. mää en tiedä, mutta joka tapauksessa tässä on kiteytetty hyvin asioita mitkä on ajankohtasia. Hmm.. tämmönen väliajatus.. ^_^ 

Niin ja... 

2.10.2016 klo n. 23

 

Lähestyy, ihan liian nopeasti

Ajatukset rientää ja aika sitäkin nopeammin. Muutto on jo ensiviikolla ja tuntuu, että kaikkee vielä tekemättä. Nyt kuitenkin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kiitos. Tänään oli sitten liuta rakkaita ihmisiä ympärillä. Ei tätä helpoksi tehdä. Ei. Oli kaikki juuri niin kuin pitikin ja enemmän.

Oli siis läksiäiset. Ja ihanat sellaiset. Päätin jo aikoja sitten, että en todellakaan vietä läksiäisiä. Kauheita ovat. Ja missä ajassa siivoisin vielä tän pirtin ja laittaisin tarjottavat ja entäs sitten se kaikki muu. Ei... unohdetaan. Täysin.

Mutta ihmiset täällä ei unohtaneet. He päättivät, että nyt nähdään vielä ja ollaan yhdessä ja juodaan kahvit ja ihana tunturikakkukin odotti siellä. Taisi olla Kristan kädenjälkeä. Itkuhan siinä tuli, kun kaikki rakkaat siellä olohuoneessa möllöttää ja vielä enemmän ne, joita ei edes ymmärtänyt, että voisi olla. <3 Ei tässä enempää sanoja tarvita, vaan iso kiitos teille kaikille, että pääsitte tulemaan! Ja hei, enhän minä oikeasti nyt NIIN kauas menisi, etteikö nähtäisi!

Kiitos! ps. katsohan tarkkaan ni yllätyt!

Muutto Sodankylään.

Vain elämää alkoi, Lauri Tähkän päivällä. Näillä sävelillä kiitos spotifty:n kirjoittelen. Onneksi ei rakasta ääntään voi käyttää, kun se on karannut jonnekin.

Jossain kohtaa koitin vähän painoa pois. Onnistuinkin, mutta taas se hiipii takaisin päin, kuin salakavala rutto. Ei muuta kuin syksystä kiinni ja uusiin yrityksiin. Kirjaimellisesti. Se mitä kehossa tapahtuu, tapahtuu nyt myös kehon ulkopuolella. Muutokset puhaltaa kokonaisuudessaan. Mikäähän ei oo siis ole pysyvää vaan jokainen liikkuu eteenpäin omalla tiellään.

Nyt on tapahtumassa niin, että hetkeksi Huittinen saa jäädä taakse ja uusi asuinkaupunki on tiedossa; Sodankylä. Muutto tapahtuu tämän kuun lopussa ja työt alkaakin sitten ensikuun alussa. Siihen mennessä olisi tarkoitus asettua ja parantua ja ja.. Sanotaan, että nyt on pakkausta päällänsä. Mitä mukaan, mitkä jää tänne. Samalla tulee katsottua, että mitä oikeastaan tarvitsee ja mitä ei. Uskoisin, että lopulta ihmisellä on ihan mielettömästi turhaa tavaraa.

Tänään ensimmäiseksi katsonut vaatteita ja havainnut pieniä talvivaatepuutoksia. Ei muuta kuin ensiviikolla vähän ikään kuin ostoksille. Samalla vois katsoa siistit saapikkaat itselleen kun vanhat ovat oikeasti jo vanhat. Sukset tuli onneksi ostettua juuri uudet. Kiitos Annikan, joka innosti vuosi kaksi sitten hiihtään.

En ole tekemässä tätä elämän kokeilua siksi, että saisin vapautta. Nämä puheet nostavat karvani pystyyn. Sillä vapaa olen ollut jo pitkän aikaan. Rakastan omaa kotiani, rakastan koiraani, rakastan vanhempiani. Vanhemmilleni olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut ja olen erittäin iloinen siitä, että he ovat tässä niin mukana ja auttavat miettimään jälleen mukulan koettelemuksia.

Mitään lopullista takaisin paluuta en voi sanoa. Vähintään 3 kk vietän tällä matkalla, mutta mikä onkaan korkeintaan raja? Sitä en osaa tietenkään sanoa. Mutta voin sanoa, että jo 3 kuukautta tätä kokeilua tulee olemaan varmasti tunteikkaimmat mitä on hetkeen koettu. Jo pelkästään sen takia, että porukat ovat niin kaukana, että heitä ei sen suuremmin tule varmaan nähtyä. Ja peijakas, äiteenkin kanssa ollaan niin paljon tässä viimevuosina menty ja matkustettu. Vietetty yhteistä aikaa, että vähän tuntuu hullulta kadota nyt vähän kauemmaksi. No, eihän se lopulta kaukana ole. 12 tuntia autolla.. ja jos käyttää yleisiä, niin ei välttämättä sitäkään. Joka tapauksessa, en ole onneksi katoamassa.. vain vähän matkustamassa.

Teen vähän "haastelistaa" itselleni tässä, mitä haluan oppia.

Ennen kaikkea, haluan oppia uutta uudessa työpaikassani, kokea uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin. Oppia tuntemaan vähän toisenlaista tyyliä tehdä töitä, oppia vähän toista kulttuuria.
Toinen haastekokonaisuus on valokuvaus, haluan oppia kuvaamaan niitä revontulia, yökuvia, lumikuvia, porokuvia, luontokuvia.. Katsotaan kuinka tämän käy.
Eikä kaksi ilman kolmatta, haastan itseni liikkumaan aktiivisemmin, harrastamaan uusia lajeja.. ihan mikä uusi laji käy, kunhan sitä harrastan. Haluan saada kuntoni jälleen kuntoon ja paremmaksi. Niin kuin tekstin alussa voidaan todeta, että se paino ei ole se edelleenkään kuin haluan. Näin ollen voin todeta, että tästä se lähtee.

Tuleva viikko tulee olemaan pakkausviikko, se tulee olemaan kaikkien tarpeellisten tavaroiden hankkimisen viikko. Ja vanhojen tavaroiden poistoviikko. Näin se "tasapaino" säilyy. Kokonaisuudessaan tämä tuleva 2 viikkoa tulee olemaan aika metkoja. Kaikki kuitenkin järjestyy, se on varma.

Kuka sinä oikein olet?

Vuosi alkoi mielenkiintoisesti. Oltiin Thaikuissa ja katseltiin elämää vähän eri silmin. Talvi meni oikeastaan siinä, eikä pakkasta omalla ajallani oikeastaan tänä vuonna ole ollut. Kevät meni aika rauhallisesti ja työntäytteisesti ja välillä vähän rauhallisemmin. Kevät on aina uuden ajanjakson alkamisen aikaa. Luonto alkaa jo maaliskuussa näyttää uutta elämää, vaikka sitä ei aina näekään paljaalla silmällä.

Vuosi tähän mennessä on ollut jo erittäin rikas ja henkisesti koetteleva. On ollut paljon sellaista, jota ei mieli vieläkään täysin ymmärrä. Eikä varmaan koskaan tule ymmärtämään. Mutta ehkä näiden monien asioiden kanssa on oppinut montaa eri puolta. Tällä hetkellä on helppo hymyillä. Vaikka asiat eivät koskaan tulisi olemaan, kuin muutama vuosi sitten, mutta onko se tarkoituskaan?

Vuosi ei missään nimessä ole lopussa, eikä kesäkään, vaikka ilmat viilenevätkin. Kun tapahtuu jotain, mikä laittaa pyörät pyörimään, niin voi huomata, että on omalla elämänpolullaan. Ennusmerkkien avulla on opittava menemään ja näkemään se, mikä on tulevaa ja ennen kaikkea, mikä on juuri nyt. Omilla valinnoillamme me laitamme elämän liikkumaan. Aina voi palata entiseen, jos se on tarkoitus, mutta se ei välttämättä vie meitä siihen suuntaan, mihin tarkoitus on. Katkeroituu siihen, että ei seurannutkaan omaa sen hetkistä unelmaa ja elämänsä ehtoopuolella huomaa, että voi kun olisinkin uskaltanut…

Moni sortuu siihen, että ei uskalla astua lumpeelle, vaikka tietää, että se kyllä kestäisi, kun luottaisi. Monella luottamuksen kohde on Jumala. Toisille Jeesus. Joillekin se on Luonto. Toisille se on Minä itse. Mutta mikä se on minulle, en tiedä. Mutta luotan siihen, että jonkin ohjaa meitä, mutta vapaalla tahdollamme teemme ratkaisumme asiaan kuin asiaan. Meille annetaan se lottovoitto tänne syntyessämme, mutta se miten me käytämme voittomme on aivan oma asiamme.

Kerran eräs mies sanoi; ”Minä annoin lapselleni saappaat, se miten hän käyttää niitä, on hänen asiansa. Itse en voi hänen saappaitansa käyttää, mutta voin näyttää tien.”

Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, että käytetäänkö kyseistä tietä. Tien näyttäjiä on jokainen. Omilla valinnoillamme löydämme sen tien mikä on meille tarkoitettu. Vuosi 2016 on monelle ystävälleni ollut mielenkiintoinen vuosi. On tapahtunut paljon ikävää. Moni on eronnut, monella on kuollut sukulaisia, ystäviä, perheenjäseniä. On tullut eroja erilaisiin suhteisiin, säröjä jotka eivät välttämättä koskaan parane. Mutta jos on ollut ikävyyksiä niin on ollut onnea. Moni ystävä on mennyt naimisiin, on saanut lapsia, on uutta opiskelua, työpaikkaa ja se, että monet kokevat rakkautta on ollut myös tämän vuoden tuoma tieto.

On kuitenkin pakko sanoa, että tieto ikävistä asioista jää aina päällimmäiseksi, vaikka pitäisi muistaa, että se positiivisuus kantaa paljon pidemmälle. Olipa asia minkä tasoinen vain, olipa se hyvä tai huono niin se on elämää. Se kuljettaa meitä eteenpäin. Me emme junnaa yhdessä samassa hetkessä kuin vain juuri sen yhden hetken. Kokemuksia täytyisi uskaltaa ottaa vastaan, kun niitä annetaan.

Odotan syksyä, monellakin eri mielellä. Onko sitten kaihoisa, vai onko sitten hyvä, en tiedä. Mutta odotan. Uskon, että se antaa paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Haluaisin seurata haaveitani. Tähän mennessä on paljon toteutunut niistä mitä olen haaveillut, mutta haave jostain suuremmasta on vielä tapahtumatta. Tiedän, että se tapahtuu. Tavalla tai toisella. Moni sanoo, että olet nuori tekemään mitä sinun tekee mieli. Mene ja koe ja tee. Mutta se yksi osa itsestä aina jarruttaa. Se on pelko. Mutta se on niin pieni tunne ja ajatus, että katoaa sen suuremman haaveen tieltä. Joskus on vain pakko unohtaa järki ja lähteä sen perään mitä tuntee ja kokee oikeaksi. Aina tulee muistaa, että elämä on lyhyt ja voi loppua ihan, milloin vain. Vaikka ihminen on nuori, se ei tarkoita, että olisi silti aikaa kaikkeen. En tarkoita, että katoaisin mihinkään, tarkoitan, että elämä ei ole itsestään selvyys.

Olen tässä nyt katsonut vain miljoona kertaa Kung Fu Panda 3. Oikeastaan katsoin kaikki elokuvat täs parin päivän aikana. Mietin leffan teemaa. Siinä etsitään sitä sisintä. ”Kuka minä olen… kuka sinä oikein olet?”, ”Olen miettinyt aivan samaa… Olenko panda poika, olenko hanhen poika, olenko oppilas, olenko opettaja, ymmärsin, että olen niitä kaikkia... olen lohikäärmesoturi...”

Ehkä jätän tämän taas tähän... Kuka sinä oikein olet?

Kung Fu Panda 3 ja Chi

Täytyi heti ruveta kirjottamaan. On meinaan jännä miten yhdestä elokuvakokoelmasta saadaan niin paljon jotain ihan muuta.

Usein elokuvista, kun ne menevät liian pitkälle, niin ne toistavat itseään. Nyt täytyy sanoa, että kun on katsonut ja omistaa kaikki kolme panda leffaa, niin tää viimeisin oli varmaan ehkä parhain! Oikeastaan todellakin. Siinä on yhdistetty kokonaisuutena loistavaa huumoria, jännitystä ja ennen kaikkea.. kerrontaa vähän syvemmästä. 

Chi on energiaa. Energiaa joka puhdistaa ja vapauttaa. Elämänenergiaa joka kiinalaisuudessa ja itämäisuudessa kulttuurissa uskotaan olevan se elämää ylläpitävä energia. Energia, joka poistaa kaiken negatiivisuuden. 

Kung fu Panda elokuvissa jokaisessa arvostetaan ja tuodaan esille se, mitä oikeasti on! Mitä juuri minä olen. Eli, ei tulla siksi mikä joku toinen on. Vaan tullaan omaksi itsekseen. Ei ole kyse siitä, millainen se toinen persoona on, vaan kyse on siitä, millainen itse olet ja millaiseksi voit tulla.

Tekisi mieli kirjoittaa paljon enemmänkin aiheesta, mutta se sitten seuraavassa tai sitä seuraavassa kirjoitelmassa. Suosittelen katsomaan jokaisen panda leffan ja katsomaan sitä huumorilla, naurulla, mutta myös vakavuudella. Etsiä sieltä ne pienet… ne pienet jyvät totuudesta.

Sisäinen rauha on joskus lähempänä, kuin arvaatkaan. 

Onnellisuus terveydestä, vai terveys onnellisuudesta? Onko onnellisuus rahaa vai raha onnellisuutta? Tuoko terveys meille onnen? Vai onni terveyden?

Luin tänään artikkelia missä pohdittiin ja tutkittiin onnellisuutta ja terveyttä ja kumpi auttaa onnellisuuteen, tai terveyteen. Tutkimuksia artikkelin mukaan on tehty monenmoisia, mutta onko koettu terveys ja koettu onnellisuus lineaarisesti yhdessä toisissaan?

Usein mainitaan, että tulot ja onnellisuus kulkisivat käsikädessä. Mitä enemmän rahaa ja vaurautta, sitä onnellisempia. Onnellisuus ja kansantuotteen kehitys eivät silti ole käsikädessä, eivätkä kulje aina samaan suuntaa. Kun maa vaurastuu, ei silti onnellisuus lisäänny bruttokansantuotteen mukana. Tämä taas kertoo, että onnellisuutta ei voida täysin ostaa. Onnellisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin on monia tulkinnallisia mahdollisuuksia.

Taloustiede tulkitsee usein, että onnellisuus ja hyöty ovat jopa synonyymeja. Ihminen pystyy valinnoillaan edistämään hyötyään ja tätä kautta myös onnellisuuden tavoittelemista ja saavuttamista. Terveys kulkee valintojen kautta ja omilla valinnoillaan voidaan joko edistää terveyttä, tai vastaavasti huonontaa sitä. Onnellisuuteen ja terveyteen vaikuttavat jokaisen ihmisen tulot, perhe, toimintakyky, työ ja sen sosiaaliset haasteet, sosiaalinen asema ja jokaisen oma perimä.

Onnellisuudessa ja terveydessä on samoja piirteitä. Totut johonkin, niin siitä onkin vaikea lähteä muuttamaan toimintamalliaan. Kun olet tottunut saavutettuun olotilaasi, niin vasta kun se rikkoutuu jollain tavalla, niin huomaa kuinka onnellinen olikaan ja kuinka terveeltä jokin asia tuntuu jälkikäteen. Kyseinen asiahan peilautuu myös yhteiskuntaamme ja meidän tämän hetkiseen kehitystavoitteluun. Kun mietit... Palveluja leikataan, sosiaalitukia leikataan eri ryhmiltä, hoitopaikkoja vähennetään, henkilökuntaa karsitaan, työt vähenee... Ja sitten tuleekin se lause "ennen kaikki oli paremmin". Oliko? Kysyn tähän kohtaan juuri sinulta, hyvä lukija, että onko tämä suunta varmasti se, mihin me halutaan? Miksi me halutaan tuhota hyvä järjestelmä, josta moni muu maa on kateellinen. Siitä, että kun saat sairaskohtauksen keskellä kauppakeskusta, ei rahapussistasi, taskuistasi ensimmäisenä etsitä vakuutuskorttia, vaan ruvetaan auttamaan. Mutta usko tai älä.. Tulevaisuudessa tämä on arkea ja ennen kuin sinun vakuutuskorttisi löytyy (jos sitä siis edes on), niin olet jo kuollut. Nyt mentiin vähän onnellisuudesta ja terveydestä sivuraiteille.

Syyseuraussuhde - terveys antaa onnellisuutta, onnellisuus antaa terveyttä ja molempia tarvitaan.  Vuonna 2005 on EVA (elinkeinoelämän valtuuskunta) tehnyt tutkimuksen onnellisuudesta. Suomessa tällöin tutkimukseen vastanneista 81%(4/5) oli onnellisia, 14 % (joka 7.) koki onnettomaksi ja miehet tunsivat tutkimuksen mukaan vähän onnellisemmaksi. Keski-ikää kohden tullaan onnellisemmaksi, mutta ennen eläkeikää tunnetaan onnettomuutta. Nämä siis suomalaisessa tutkimuksessa, mutta maailmanlaajuisestikin havaitaan samansuuntaisia viitteitä.

Eri sairaudet muuttavat onnellisuuskäsitettä. Päänsärky, unettomuus,stressi ja masennus sekä mielenterveyshäiriöt häiritsevät onnellisuuden tavoittelemista ja onnellisuuden tuntua. Oli kysytty kolmi- ja neliraajahalvaantuneilta onnellisuudesta. Heidän onnellisuus tasonsa oli vertailuryhmää vähän pienempi, mutta ei olennaisesti huononpi. Nykyinen onnellisuus heillä oli alhaisempi, mutta tulevaisuuden he näkivät vastaavasti onnellisempana kuin vertailuryhmä. Verenpaineella ja onnellisuudella on myös havaittu olevan yhtäläisyyttä. Onnellisemmalla on alhaisempi verenpaine, kuin onnettomalla.

Onnellisuutta myös häiritsee ajan priorisointi. Aikaa käytetään työhön, opiskeluun, paremman aseman saavuttamiseen. Nämä saattavat stressata ja viedä aikaa perheeltä, vapaa-ajalta, mielekkäältä tekemiseltä, joka taas saattaisi lisätä onnellisuuden tuntua. Artikkelissa tuodaan myös esille kuluttaminen ja varsinkin, että se näytetään muille. Onko kuluttaminen tällöin onnellisuuden näyttämistä vai vaan vaikutuksen tekemistä muihin ihmisiin. Oman arvonsa kohottaminen on monelle tärkeämpää kuin onnellisuuden tavoitteleminen. Tutkimuksen mukaan, ei ihminen pysty saavuttamaan optimia ajankäytössään. Todennäköisesti kohennetaan suurimman osan ajastaan taloudellisiin kohteisiin, kuin ei todellisiin kohteisiin, eli kohteisiin, jotka eivät pidemmällä juoksulla välttämättä edesauta kestävää hyvinvointia. Ajankäyttöpäätökset perustuvat usein olettamukseen, että suuremman tulotason, mukavuushyödyt ja sosiaalinen asema tuottavat heille onnellisuutta. Nautinnonhaluinejn sopeutuminen ja sosiaaliset vertailut nostavat taloudellista tavoitetasoa ja tämä taas aiheuttaa lisää työtä, joka taas vie aikaa siitä, mistä nauttisi, kun joutuu aikansa käyttämään siihen että olisi parempi elintaso. Vaikka elintaso jo nyt olisi hyvä.

On muutamia seikkoja, jotka vaikuttavat onnellisuuteen, perhe, talous, työ, yhteisö ja ystävät, terveys, henkilökohtainen vapaus ja omat harvot. Tulotasolla ja kansantaloudellisella kasvulla on osuutta onnellisuuteen, mutta ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan niin paljon, kuin ei rahallisilla tekijöillä.

Onnellisuus on enemmänkin mielentila, kuin fyysinen tila. Jos oletamme, että onnellisuus vaikuttaa terveyteen, meidän tulisi uskoa, että mielentila vaikuttaa joko koettuun terveyteen tai mitattuun terveyteen eli fyysiseen terveyteen tai sitten mielentila vaikuttaa molempiin. On havaittu että negatiiviset mielentilat vaikuttavat terveyteen kielteisesti. Selitystä sille, miksi onnellisuus vaikuttaa terveyteen ei ole pystytty antamaan. Ainakaan tässä tutkimuksessa. Pienestä onnellisuuden puuttesta puutteesta (depessiosta) voi seurata somaattisia sairauksia, ja kasvaa kuoleman todennäköisyys.

Yhteenveto; onnellisuus tutkimuksen mukaan auttaisi terveyttä, eikä päinvastoin. Eli koettu onnellisuus ja koettu terveys, niiden välillä on yhteys. Onnellisuus edistää terveyttä, mutta samaa ei havaittu päinvastoin, eli terveys ei suoranaisesti lisännyt tai edistänyt terveyttä. Ennen uskottiin että mitä parempi elintaso, sitä onnellisempia. Tätä on toki, mutta tässä aineistossa havaittiin, että onnellisuus tulee myös positiivisen mielentilan, subjektiivisen hyvinvoinnin mukana. Tuloksia ei silti voida yleistää ja tutkimuksen aineisto on erikoinen.

Kansalaisten tyytyväisyys ja onnellisuus voivat olla terveyden voimavara.  Omaa pohdintaa en enää rupea laittamaan. Olipas taasen.

Käveltyäni Pattayan katuja nyt noin 3,5 viikkoa, täytyy todeta, että tää yhteiskunta vielä kuolee tähän jätteen määrään.

Pieni Eurooppa koittaa laittaa asioita kuntoon. Suomi miettii Itämeren parannuskeinoja, samaan aikaan, kun Pietarissa päästetään vessasta alas kaikki mitä keksiä saattaa. On siinä miettimisessä ja pienissä asioissa toki pystytty auttamaankin, mutta katseltuani tätä, kuinka täällä kaikki syynnätään mereen ennemmin tai myöhemmin, niin tuntuu aika turhalta.

Teiden epätasaisuus, liikenteen "piittaamattomuus" ja ihmisten taipumus pyytää ylihintaa kaikesta tavarasta on hieman vierasta. Jos ei katsele rakkaisiin jalkoihinsa, kompastuu tiessä puuttumattomaan laattaan, tai sitten yrittää väistää tolppaa ja ihmisiä. Kyllä Huittislainen on välillä vähän hukassa. Ainakin niinä ensimmäisinä päivänä. Liikenne täällä on mielenkiintoista. Ei vain siksi, että täällä huristelee päivän mittaan useita tuhansia skoottereita ja autoja. Sekaan mahtuu myös muutama polkypyöräiliä ja onnelliset linja-autokuskit. Miettiessäni itse, kuinka hauskaa olisi ajaa skootterilla liikenteessä, joka on vasemmanpuoleinen, missä ohitetaan sekä oikealta että vasemmalta ja painetaan juuri niin pienistä väleistä kuin tuo skootteri vain menee, niin päätin jättää leikin ainakin toistaiseksi kokeilematta. Jos ihminen joka on varmaan puolet elämästään ajanut moottoripyörällä, myös Thaimaan ulkopuolella, oikealle päin kääntyessään jää kahden auton alle ja kuolee, niin ei se kauheasti kiinnosta. Toisekseen, se lavataksin hinta oli 10 bathia per/henki. Ja sillä liikkuu pitkiä matkoja.

Ihmisten taipumus pyytää ylihintaista on tietenkin erittäin fiksua. Eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka siihen taipuu. On aika metka myös huomata, että jotkut oikeasti vetävät pussillisen herneitä nenäänsä, kun tinkaat mielestäsi oikein kivan summan. Nämä kääntyvät ja pyörittelevät päätään, eivätkä edes rupea tekemään vastatarjousta. Mitä tinkauskulttuuria se semmoinen on? Ei voi ymmärtää. Tällaisella hetkellä on tuote jäänyt myyjän käteen, kuin..

On täällä toki hienoakin. Liikenne toimii juuri moitteettomasti, kun muistaa antaa tilaa ja katsoa, milloin yli tien kannattaa mennä. Näin se ainakin se vielä tähän iltaan asti on toiminut. Myös kaikki Buddhalaisuudesta muistuttavat asiat ovat kauniita, jos ei tietenkään satu löytämään pelkkää Buddhan päätä myynnissä. Vähän jotenkin hävyttömiä, kuka sellaisen haluaa kotiinsa? No se ja tuo. Samoin musiikki olisi varmasti mukavaa, jos se ei olisi kokoaikaista bassohuudatusta. Toki, siitä suurin osa ihmisistä tykkää ja ne jotka eivät välitä, joutuvat kärsimään silti.

Keli on ollut hyvä. Jopa suomalaisittain tarpeeksi viileäkin viimeisen pari-kolme päivää. Tänään oli ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun lämpötila meni oikealle kohdalleen. Kokonaisuudessaan siis hyvä reissu. Kunhan katsoo, minne astuu.

Reissu Thaimaan Pattayalla!

Täytyihän sitä nyt vähän kirjoittaa, sillä kai sitä nyt 3 viikosta yhden blogitekstinkin saisi aikaiseksi. Näin voidaan ainakin kuvitella.

Matka lähti liikkeelle, kun puolituntia ihmeteltiin, että saadaanko sitä lentokoneen ovea kiinni vai ei. Oli jäätynyt kait niin, että täytyi sulatella. Ostin äidille ja itselleni vähän paremmat paikat, että sai suoristeltua jalkojaan lennon ajan. Saman moiset paikat odottaa Finnairin uudessa Airbus A350-900. Saas nähdä miten me sillä mennään, sillä siinä nyt ollut enemmän tai vähemmän pieniä ongelmia, minkä takia tämä lennon aikataulu on kirjaimellisesti pissinyt päin lentorenttiä.

Kuva hotellihuoneemme ikkunasta

Ollaan kuitenkin nyt saatu nauttia vähän lämmöstä, sillä aikaa kun suomineito on saanut jäähuurteen päälleen. On pakko myöntää, että parempaan saumaan ei nähtävästi tämä lämpöaalto voinut tulla. Mistä sitä sitten lainkaan lähtisikään tätä vyyhtiä selvittelemään? Mitä haluatte, että kerron?  Ehkä ensimmäisenä voidaan lähteä siitä, kun etsittiin ihan niinkin yksinkertaista kuin taksia. Siinä mietittiin hetki, että oikealle vai vasemmalle? Kumpaan mahdettiinkaan mennä, että huomattiin jo ajavamme kohti Pattayan rantaan? Tai tässä tapauksessa kyllä niinkin paljon kuin Sawasdee Siam hotellille.

Kävimme kurkkaamassa jopa kolme eri huonetta, joista 3. sitten otettiin. Se mukamas näytti parhaimmalta. No on se varmaan tässä hotellissa yksi parhaimmista ollutkin. Lähemmin katsoen, niin sängyt olisi heti saanut vaihtaa. Ei sen takia, että ne olisi liian kapeat, vaan sen takia, että näiden jouset on kyllä suoraan sieltä missä ei päivä paista.. Noo... kyllä se kuukausi näissäkin menee...?!?

Ja ne langat?

Sitten lähdettiinkin seuraavana päivänä ajamaan sellaisella lavataksilla, hinta huikea 10 THB:tä, että euroissa noin 25 snt. Sillä kierreltiin siellä täällä ja ihmeteltiin liikennettä ja lämpöä ja ennenkaikkea, niitä sähkölankoja. En tiedä olisiko edes venäjän sähkölankavyyhti kulttuuri samaan yltänyt?  Tuskin. Lankoihin kyllä tottui tollee parissa päivässä ja täytyy myöntää, että nyt ei niitä enää edes huomaakaan. Suomessa voikin tulla sit jo semmoinen fiilis, että jotain taivasrajasta puuttuu. Kaikki ainakin lähiseudulla muutamaa lankaa lukuun ottamatta taitaa olla jo maan alla. Käytiinhän me muuten ihan alkupäivinä ihan hieronnassakin. Se oli kiva kokemus, eikä jäänyt kyllä viimeiseksi kokemukseksi. Riippuen vähän missä hieronnan täällä otti, niin hinta liikkui 100-300 thb. Että kyllä sitä "halvallakin" sai jos osasi etsiä ja meillä kun oli ihan loistava Kinyau oppaana, niin hän tiesi halvimmat paikat ja thaimaata taitamattomille, kyseinen sana tarjoittaa jotakuinkin "nuukaa/pihiä". En tosin tiedä kirjoitetaanko se noin, mutta koittakaa kestää!

Totuuden temppeli

Muutama päivä vierähti ihan vaan kirotessa yöllisiä pippaloita ja melatoniinia iltaisin vetäen, kun muka auttoi unensaantiin. Täällä, kun on välillä tossa kadulla sellaiset sempalot ja ne kun alkaa parhaimmillaan jo seitsemän aikaan ehtoolla ja lakkaavat yleensä noin kello kahden kieppeillä yöllä ja auta-armias jos näyttää olevan ilmapalloja niin sitten äänivolyymi täyttää kyllä pari kortteria.. ja kortterin välit täällä on kiitettävät! Löydettiin kyllä niinkin paljon, kuin silikoonikorvatulpat. Muuten ihan loistava löytö. Maksavat 90 thb ja toimivat. Ainakin meikäläisen korviin. ;)

Kaikki siis edelleen vain puusta

Sitten alkoikin sateisia aamuja. Noin puolesta tunnista tuntiin saattoi aamuisin sataa. Pakko myöntää, että teki hyvää. Ei lainkaan ollut huono fiilis ja loppu päivä olikin usein täysin aurinkoinen ilman ikäviä pilviä, joten eipä ne aamusateet häirinneet. Yhtenä aamusateisena päivänä tuli mentyä käymään Totuuden Temppelissä (Sanctuary of Truth). Temppeli sijaitsee Nakluassa Pattayan pohjoisosassa, jonka tien päähän pääsee helposti lava-autolla, mutta jos haluaa kyydin portille, niin sinne pääsy kannattaa keskustella kuskin kanssa tai sitten mopotaksin kanssa. Me reippaina kyllä käveltiin mennen tullen. Matkalla kun näki kaksi kuollutta rottaakin, niin kyllähän se kannatti. Hinta temppelin alueelle oli niinkin paljon kuin 500 thb:ta, eli noin 12,5 €, ei siis mikään kallis. Temppeli on täysin puusta veistetty ja työ aloitettu jo 80-luvun alussa ja jatkuu edelleen. Arvioitu valmistumisaika on 2025. Eikä se silloinkaan valmis ole, sillä kyseinen puulaitos on ainaisen korjaamisen ja ehostuksen vanki.

2 soda vettä, paikalliseksi song nam ja kookosjuoma

Mun mielestä näyttää ihan siltä oravan sukulaiselta

Rannallakin on tietenkin tullut käytyä, eihän loma ole mikään jos ei saa kärvistellä porottavassa auringossa, sillä onhan se tämän loman vähintäänkin tarkoitus. Jomtien rantaa kehuttiin puhtaaksi ja hyväksi, sillä Pattayan oma ranta kait voi olla vähän saasteinen.. tämä johtuneen mereen menevästä kirjaimellisesti paskasta. Mutta tosiaan päädyttiin Jomtien rantaan ja siellä sitten mietittiin, että halutaanko palvelua ja aurinkoa vai vaan aurinkoa. Tähän mennessä ollaan tyydytty aurinkoon, sillä kyllä ne ananasmyyjät ja hierojat siinäkin käyvät ihmettelemässä ja yleensä aika lähellä on paikka josta saa ostaa vaikka kookoksen, tai joskus vähän muutakin. Eläimiä ei hirveesti luonnossa puluja lukuunottamatta ole näkynyt, mutta eräs pieni musta oravan näköinen tuli ja sain otettua kuvankin, haluatko nähdä? Halusit tai et, niin tässä se tulee!

Aluksi siinä sitten mietittiin, että mites nää mein vaatteet. Siis oikeasti kuukausi ilman pesukonetta ja näyttää siltä, että vähän kuumakin on, että tuskin tässä hikoamatta selvitään! No vaatteet pesulaan ja hinnaksi on tähän mennessä tullut per/kerta noin 40-100 thb:ta, että eipä se nyt oikeasti paljon ole, kun euron kurssi on pyöreästi 40 thb>1€.

Oltiin tossa vähän syntymäpäiviäkin juhlimassa. Syötiin oikein kunnolla. Kolmeen pekkaan saatiin tuhottua peräti 35 € ja siihen kuuluu kolme pääruokaa, jälkiruoat, sitten taisi olla pari drikkiä, vedet... näytös.. Kokeillaas sama suomessa, voin todeta että tolla hinnalla ei pääse, kuin kolme ihmistä sisälle ruokapaikkaan. Äiti <3!!

Paratiisi? Yksi niistä.

Aurinko! Meri!

Aah ja synttäreistä onkin kiva lähtee jatkamaan matkaa laivan merkeissä ja tässä tapauksessa kalaan merelle! Tää olikin mun henkilökohtaisesti ensimmäinen kalareissu merelle! Siis ihan minne vain merelle! En ainakaan muista, että olisin eläissäni kalastanut itse merellä mitään, joten sekin neitseellinen kokemus kera 9 ahvenenkokoisen kalan kanssa tuli tehtyä. Härskiä, etten sanoisi. Toisella kertaa tulikin jo 14 kalaa, että parani sentääs.. saa nähdä miten tällä viikolla käy. Tällä viikolla kamerakin sillee esillä, että saadaan pienistä sinteistä kuvia. Kalareissu tässä porukassa maksaa täydellä paatilla 500 thb/kerta. En pidä pahana, sillä aamulla kello 9.00 on lähtö ja iltapäivällä kello 5.00 paluu. Eli ei paha. Ja tähän kuuluu kalakeitto, leipää ja suomalaiset kahvit. Ja on se keittokin niin hyvää. Tykkään. Ja mikä hienointa, samalla pääsee uimaan. Ainoa on, että täytyy katsoa mihin rakkaat jalkansa änkee. Sillä.. merisiilejä olen nähnyt tiettävästi kaksi kyseisellä rannalla, mutta ei niihin osu, jos katsoo milloin jalkansa pistää maahan. Eli ei ne nyt niin pelottavia kavereita ole. Saari ja ilmat ovat olleet kalareissuilla erittäin kivoja!

Kiinalainen temppeli

Kultainen buddha, joka vaati useammankin uhrin.

Toisinaan, asiat voivat kiinnostaa.

Pääsin sitten mopoilemaan erään uuden ystävän kanssa. Sitä paineltiin pitkin poikin Pattayaa. Oltiin sellaisessa kiinalaisessa temppelissä. Jossa tunnelmakin oli ihan loistava. Eli sellainen kuin temppelin vähän kuuluukin. Ja olihan siellä nähtävää ja koettavaa. Paljon patsaita. En Petelle nyt kuitenkaan sieltä tilannut jonkun kiinalaisen dynastian keisarin armeijaukkoja, enkä edes sitä Buddhaa vaikka sellaisestakin taisi olla vähän puhetta. Katsellaan Pete sitten niitä rahtikustannuksia ensikerralla. Joka tapauksessa, sisäänmaksu oli halpa. 50 thb, ja kun olin varannut yli 200 thb. Samalla reissulla tuli nähtyä kallion seinälle tehtyä buddhaa. Tarina kertoo, että kyseisen taideteoksen tekeminen vaati ihmisuhreja. Tarina myös jatkaa, että jokainen buddhaa tekevä ja siinä työssä kuoleva pääsee varmasti buddhan luokse. Täytyy toivoa, että nämä ihmiset pääsivät autuuden vapautukseen. Liekö näin, mene ja tiedä. Reissulla käytiin myös viinitilalla, Silver Lake oli kyseisen tilan nimi. Kauniiksi oli paikkoja pistetty. Tuli ihan rauhallinen fiilis. Siellä oli kiertoajelut, 100 thb ja sait tilalla tehtyä mehua ja kierroksen, tai 250 thb ja sait sekä mehun, että 2 lasia maistella viiniä. No jos olisin ollut hurja, olisin ottanut viiniäkin, mutta tällä kertaa kiltisti tyydyttiin mehuun ja kierrokseen. Muutama kuva kyseiseltä reissulta!

Jokainen pienikin kulkija sai oman mehun

Mielestäni kauhean kivaa oli huomata, miten hauskaa on ottaa tilannekuvia, muista kuin itsestäni. Itsestäni tällä reissulla on tullut otettua ehkä.. 2-3 kuvaa, joista vähintään yksi on jo nyt poistettu. Eräs tuttava täällä sanoikin, että paikallisista on hauska ottaa kuvia. Tytön mielenkiinto heräsi viinitynnyrin äärellä, viiniä kyseisestä tynnyristä ei ainakaan meidän muiden mielestä pisaraakaan tullut.
Tämä suloinen toinen tyttö maisteli vähän makean makuista viiniä(mehua) ja vähän ujosti antoi ottaa kyllä ihanan kuvan itsestään. Tämä valkohameinen tyttö oli toisen ryhmän mukana, mutta niin sympaattisen oloinen.

Kultaisen buddhan vierestä

Tämän kyseisen päivän viimeinen kohde oli buddhamäellä, jonne mentiin käymään. Kultainen suuri buddha katseli merelle päin, piti oikeaa kättään ylhäällä rinnan tasolla ja toinen oli jalkojen päällä. Buddhan katse oli tyyni ja arvostettu ja sitten kuuluu PAPAPAPPAPAPPAPAPAAA... "Herra kristus, mikä se oli?" -Se oli buddhan pirujen manaamiskarkoituspataatti. Vastasi Kristus ja lähti astelemaan takaisin pilviin. Että ekan kerran säikähdin. Tosiaan, ne tykkäsi vähän väliä pitää ääntä sellaisella kiinalaisella papattimatolla, mitä ei edes suomessa enää saa ampua edes Uutena vuotena.. täällä se räisky noin 10 minuutin välein. Kyllä niitä piruja tais olla hemmetin moisesti. Kuitenkin mukava päätös päivälle, kun ihan heräs.

Hienoa on ollut ja vielä yli viikko. Katsotaan, mitä kivaa tästä tulee ennen kotiin tuloa. Kiva nähdään!

Paikalliset ja tilanne kuva! Jostain syystä todella kiva!