Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä puhuttaa joka vuosi, kun itsenäisyyspäivää vietetään. Luin muutaman kommentin,netistä ulkomaalaisten mielipiteitä itsenäisyydestämme ja sen juhlimista ja muistamista. Oli mielestäni jänniäkin kokemuksia ja suomalaisuuteen taitaa liittyä se  arvokkuus ja ne linnan juhlat.

Suomen virallisesta itsenäisyydestä on  nyt 99 vuotta. Eli voidaan miettiä, että eihän enää kohta elä ketään, joka voisi kertoa kokemuksella, mitä tuolloin tapahtui. Pohditaanko oikeasti aikaa tuonne noin sadan vuoden päähän, vai.. Muistetaanko ainoastaan sota, joka päättyi -45?

Ajatus itsenäistymisestähän periaatteessa tietääkseni alkoi jo 1.3.1917, jolloin Venäjällä alkoi vallankumous. Tsaari luopui kruunusta ja tämän jälkeen alkoi myllerrys. Tämän seurauksena autonomisessa vallassa ollut Suomi ja sen kansa alkoivat vaatia vähän vapaampia otteita omaan maahansa. Venäjällä Marraskuussa 1917 V.I.Leninin vallankaappaus Bolshevikkien eli kommunistien kanssa, joka kuinkin onnistui, niin auttoi alkamaan kunnolla itsenäistymisen toteutuksen vaiheet. Näin itsenäistyminen sai Suomen eduskunnan luvalla virallisseisti 6.12.1917. On kuitenkin vielä jotain, vasta Joulukuun lopulla Venäjä antoi sanansa ja tammikuussa 1918 tunnustivat Suomen itsenäiseksi myös Ranska, Saksa ja Ruotsi.

Eipä Suomella silti ollut ruusuiset ajat tulossa, sillä tammikuussa -18 aina toukokuuhun asti vietettiinkin sitten railakasta sisällissotaa. Sisällisodassa oli jotain tulevaisuuden kannalta mielenkiintoista, sillä, koska valkoiset, eli Senaatin asevoimat ja vastassa Suomen Punainen Kaarti, eli punaiset.
Valkoisia kannatti Saksa ja Punaisia aina niin kommunistinen (Venäjä-)Neuvostoliitto. Niinhän se sitten meni toisenkin maailmansodan aikana. Punaiset, eli Neuvostoliitto ja Valkoinen, eli Saksa ja kummatkin tappeli keskenään ja Suomi sai olla välissä. Että on hauska ajatus. Mitä muinoin, niin uudestaan ja mitä silloin, niin ei toivottavasti enää.
Saksahan auttoi Valkoisia niin, että hyökkäsivät sotilasvoimien avulla Etelä-Suomeen, kun taas Neuvostoliitto antoi aseita Punaisten joukoille. Kummassakin siis puolensa. Valkoisethan sitten tämän kisan tiettävästi voittivat, vaan missä mulle olis haastattelukaveri, vois vähän kysyä, miten se kokonaisuus jonkin aikansa eläneen ihmisen mielestä meni.

Kun viimein tämä sisällissota oli puitu, voidaan kait mainita, että semmonen noin 10 vuotta saatiinkin olla jokseen rauhassa omien pienten kiistojen kanssa. Ja sitten aika pian alkoi kolkuttamaan ovella jo toinen maailmansota ja siihen liittyvät koukerot.

Mielestäni kuitenkin pitäisi muistaa, että täällä on hyvä olla. Suomessa on tällä hetkellä keskimääräisesti hyvä asua ja täällä pyritään auttamaan kaikkia. Säätyyn, katsomuskantaan ja kokonaisuuteen katsomatta. Saat kannattaa "valkoisia" tai "punaisia", eikä sinua silti viedä saunan taakse teloitettavaksi. Kuitenkin suku muistaa kantansa, vaikka ihmiset, jotka ovat eläneet, ovat jo kuolleet. Tarinat eivät koskaan täysin kuole ja ripauksia vuosien takaakin voidaan vielä muistaa.

On arvokasta muistaa Veteraanit ja niiden lapset, sillä itsenäisyyden puolustus oli toisen maailmansodan aikana kova paikka ja moni sai päästä hengestään. Vaan moni myös jäi. Vaikka periaatteessa sota hävittiin, niin kyllähän se oikeasti omasta mielestäni voitettiin. Voidaan edelleen puhua suomea, ettei tartte sitä salaa ihmetellä, voidaan nostaa tuo siniristilippu salkoon ja laulaa Maamme -laulua. Pieni pala maata menetettiin ja vielä isompi osa ihmisiä, vaan sielulleen Suomi tuolloin sai jotain. Yhtenäisyyden. Se mitä oli jäljellä Valkoisista ja Punaisista, heidän ajattelutavat ja aatteet olivat vielä vahvoina ennen toista maailmansotaa. Mutta yhteisen vihollisen ja sodan turvin, oli pakko heittää sivuun erimielisyydet. Tämän vuoksi, jotain myös saatiin, eikä sitä pitäisi myöskään unohtaa.

Oikein ihanaa Itsenäisyyden Päivää juuri sinulle. Olkaa rauhallisesti, nauttikaa elämästänne ja kiittäkää sitä, että me saamme elää oikeasti pois sodista, pois sen tuomasta murheesta! Nautitaan siitä, mitä meillä on ja pyritään auttamaan edelleen sitä lähimmäistä. Ei jätetä ketään yksin, vaan otetaan luokse ja halataan.