Käveltyäni Pattayan katuja nyt noin 3,5 viikkoa, täytyy todeta, että tää yhteiskunta vielä kuolee tähän jätteen määrään.

Pieni Eurooppa koittaa laittaa asioita kuntoon. Suomi miettii Itämeren parannuskeinoja, samaan aikaan, kun Pietarissa päästetään vessasta alas kaikki mitä keksiä saattaa. On siinä miettimisessä ja pienissä asioissa toki pystytty auttamaankin, mutta katseltuani tätä, kuinka täällä kaikki syynnätään mereen ennemmin tai myöhemmin, niin tuntuu aika turhalta.

Teiden epätasaisuus, liikenteen "piittaamattomuus" ja ihmisten taipumus pyytää ylihintaa kaikesta tavarasta on hieman vierasta. Jos ei katsele rakkaisiin jalkoihinsa, kompastuu tiessä puuttumattomaan laattaan, tai sitten yrittää väistää tolppaa ja ihmisiä. Kyllä Huittislainen on välillä vähän hukassa. Ainakin niinä ensimmäisinä päivänä. Liikenne täällä on mielenkiintoista. Ei vain siksi, että täällä huristelee päivän mittaan useita tuhansia skoottereita ja autoja. Sekaan mahtuu myös muutama polkypyöräiliä ja onnelliset linja-autokuskit. Miettiessäni itse, kuinka hauskaa olisi ajaa skootterilla liikenteessä, joka on vasemmanpuoleinen, missä ohitetaan sekä oikealta että vasemmalta ja painetaan juuri niin pienistä väleistä kuin tuo skootteri vain menee, niin päätin jättää leikin ainakin toistaiseksi kokeilematta. Jos ihminen joka on varmaan puolet elämästään ajanut moottoripyörällä, myös Thaimaan ulkopuolella, oikealle päin kääntyessään jää kahden auton alle ja kuolee, niin ei se kauheasti kiinnosta. Toisekseen, se lavataksin hinta oli 10 bathia per/henki. Ja sillä liikkuu pitkiä matkoja.

Ihmisten taipumus pyytää ylihintaista on tietenkin erittäin fiksua. Eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka siihen taipuu. On aika metka myös huomata, että jotkut oikeasti vetävät pussillisen herneitä nenäänsä, kun tinkaat mielestäsi oikein kivan summan. Nämä kääntyvät ja pyörittelevät päätään, eivätkä edes rupea tekemään vastatarjousta. Mitä tinkauskulttuuria se semmoinen on? Ei voi ymmärtää. Tällaisella hetkellä on tuote jäänyt myyjän käteen, kuin..

On täällä toki hienoakin. Liikenne toimii juuri moitteettomasti, kun muistaa antaa tilaa ja katsoa, milloin yli tien kannattaa mennä. Näin se ainakin se vielä tähän iltaan asti on toiminut. Myös kaikki Buddhalaisuudesta muistuttavat asiat ovat kauniita, jos ei tietenkään satu löytämään pelkkää Buddhan päätä myynnissä. Vähän jotenkin hävyttömiä, kuka sellaisen haluaa kotiinsa? No se ja tuo. Samoin musiikki olisi varmasti mukavaa, jos se ei olisi kokoaikaista bassohuudatusta. Toki, siitä suurin osa ihmisistä tykkää ja ne jotka eivät välitä, joutuvat kärsimään silti.

Keli on ollut hyvä. Jopa suomalaisittain tarpeeksi viileäkin viimeisen pari-kolme päivää. Tänään oli ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun lämpötila meni oikealle kohdalleen. Kokonaisuudessaan siis hyvä reissu. Kunhan katsoo, minne astuu.

Reissu Thaimaan Pattayalla!

Täytyihän sitä nyt vähän kirjoittaa, sillä kai sitä nyt 3 viikosta yhden blogitekstinkin saisi aikaiseksi. Näin voidaan ainakin kuvitella.

Matka lähti liikkeelle, kun puolituntia ihmeteltiin, että saadaanko sitä lentokoneen ovea kiinni vai ei. Oli jäätynyt kait niin, että täytyi sulatella. Ostin äidille ja itselleni vähän paremmat paikat, että sai suoristeltua jalkojaan lennon ajan. Saman moiset paikat odottaa Finnairin uudessa Airbus A350-900. Saas nähdä miten me sillä mennään, sillä siinä nyt ollut enemmän tai vähemmän pieniä ongelmia, minkä takia tämä lennon aikataulu on kirjaimellisesti pissinyt päin lentorenttiä.

Kuva hotellihuoneemme ikkunasta

Ollaan kuitenkin nyt saatu nauttia vähän lämmöstä, sillä aikaa kun suomineito on saanut jäähuurteen päälleen. On pakko myöntää, että parempaan saumaan ei nähtävästi tämä lämpöaalto voinut tulla. Mistä sitä sitten lainkaan lähtisikään tätä vyyhtiä selvittelemään? Mitä haluatte, että kerron?  Ehkä ensimmäisenä voidaan lähteä siitä, kun etsittiin ihan niinkin yksinkertaista kuin taksia. Siinä mietittiin hetki, että oikealle vai vasemmalle? Kumpaan mahdettiinkaan mennä, että huomattiin jo ajavamme kohti Pattayan rantaan? Tai tässä tapauksessa kyllä niinkin paljon kuin Sawasdee Siam hotellille.

Kävimme kurkkaamassa jopa kolme eri huonetta, joista 3. sitten otettiin. Se mukamas näytti parhaimmalta. No on se varmaan tässä hotellissa yksi parhaimmista ollutkin. Lähemmin katsoen, niin sängyt olisi heti saanut vaihtaa. Ei sen takia, että ne olisi liian kapeat, vaan sen takia, että näiden jouset on kyllä suoraan sieltä missä ei päivä paista.. Noo... kyllä se kuukausi näissäkin menee...?!?

Ja ne langat?

Sitten lähdettiinkin seuraavana päivänä ajamaan sellaisella lavataksilla, hinta huikea 10 THB:tä, että euroissa noin 25 snt. Sillä kierreltiin siellä täällä ja ihmeteltiin liikennettä ja lämpöä ja ennenkaikkea, niitä sähkölankoja. En tiedä olisiko edes venäjän sähkölankavyyhti kulttuuri samaan yltänyt?  Tuskin. Lankoihin kyllä tottui tollee parissa päivässä ja täytyy myöntää, että nyt ei niitä enää edes huomaakaan. Suomessa voikin tulla sit jo semmoinen fiilis, että jotain taivasrajasta puuttuu. Kaikki ainakin lähiseudulla muutamaa lankaa lukuun ottamatta taitaa olla jo maan alla. Käytiinhän me muuten ihan alkupäivinä ihan hieronnassakin. Se oli kiva kokemus, eikä jäänyt kyllä viimeiseksi kokemukseksi. Riippuen vähän missä hieronnan täällä otti, niin hinta liikkui 100-300 thb. Että kyllä sitä "halvallakin" sai jos osasi etsiä ja meillä kun oli ihan loistava Kinyau oppaana, niin hän tiesi halvimmat paikat ja thaimaata taitamattomille, kyseinen sana tarjoittaa jotakuinkin "nuukaa/pihiä". En tosin tiedä kirjoitetaanko se noin, mutta koittakaa kestää!

Totuuden temppeli

Muutama päivä vierähti ihan vaan kirotessa yöllisiä pippaloita ja melatoniinia iltaisin vetäen, kun muka auttoi unensaantiin. Täällä, kun on välillä tossa kadulla sellaiset sempalot ja ne kun alkaa parhaimmillaan jo seitsemän aikaan ehtoolla ja lakkaavat yleensä noin kello kahden kieppeillä yöllä ja auta-armias jos näyttää olevan ilmapalloja niin sitten äänivolyymi täyttää kyllä pari kortteria.. ja kortterin välit täällä on kiitettävät! Löydettiin kyllä niinkin paljon, kuin silikoonikorvatulpat. Muuten ihan loistava löytö. Maksavat 90 thb ja toimivat. Ainakin meikäläisen korviin. ;)

Kaikki siis edelleen vain puusta

Sitten alkoikin sateisia aamuja. Noin puolesta tunnista tuntiin saattoi aamuisin sataa. Pakko myöntää, että teki hyvää. Ei lainkaan ollut huono fiilis ja loppu päivä olikin usein täysin aurinkoinen ilman ikäviä pilviä, joten eipä ne aamusateet häirinneet. Yhtenä aamusateisena päivänä tuli mentyä käymään Totuuden Temppelissä (Sanctuary of Truth). Temppeli sijaitsee Nakluassa Pattayan pohjoisosassa, jonka tien päähän pääsee helposti lava-autolla, mutta jos haluaa kyydin portille, niin sinne pääsy kannattaa keskustella kuskin kanssa tai sitten mopotaksin kanssa. Me reippaina kyllä käveltiin mennen tullen. Matkalla kun näki kaksi kuollutta rottaakin, niin kyllähän se kannatti. Hinta temppelin alueelle oli niinkin paljon kuin 500 thb:ta, eli noin 12,5 €, ei siis mikään kallis. Temppeli on täysin puusta veistetty ja työ aloitettu jo 80-luvun alussa ja jatkuu edelleen. Arvioitu valmistumisaika on 2025. Eikä se silloinkaan valmis ole, sillä kyseinen puulaitos on ainaisen korjaamisen ja ehostuksen vanki.

2 soda vettä, paikalliseksi song nam ja kookosjuoma

Mun mielestä näyttää ihan siltä oravan sukulaiselta

Rannallakin on tietenkin tullut käytyä, eihän loma ole mikään jos ei saa kärvistellä porottavassa auringossa, sillä onhan se tämän loman vähintäänkin tarkoitus. Jomtien rantaa kehuttiin puhtaaksi ja hyväksi, sillä Pattayan oma ranta kait voi olla vähän saasteinen.. tämä johtuneen mereen menevästä kirjaimellisesti paskasta. Mutta tosiaan päädyttiin Jomtien rantaan ja siellä sitten mietittiin, että halutaanko palvelua ja aurinkoa vai vaan aurinkoa. Tähän mennessä ollaan tyydytty aurinkoon, sillä kyllä ne ananasmyyjät ja hierojat siinäkin käyvät ihmettelemässä ja yleensä aika lähellä on paikka josta saa ostaa vaikka kookoksen, tai joskus vähän muutakin. Eläimiä ei hirveesti luonnossa puluja lukuunottamatta ole näkynyt, mutta eräs pieni musta oravan näköinen tuli ja sain otettua kuvankin, haluatko nähdä? Halusit tai et, niin tässä se tulee!

Aluksi siinä sitten mietittiin, että mites nää mein vaatteet. Siis oikeasti kuukausi ilman pesukonetta ja näyttää siltä, että vähän kuumakin on, että tuskin tässä hikoamatta selvitään! No vaatteet pesulaan ja hinnaksi on tähän mennessä tullut per/kerta noin 40-100 thb:ta, että eipä se nyt oikeasti paljon ole, kun euron kurssi on pyöreästi 40 thb>1€.

Oltiin tossa vähän syntymäpäiviäkin juhlimassa. Syötiin oikein kunnolla. Kolmeen pekkaan saatiin tuhottua peräti 35 € ja siihen kuuluu kolme pääruokaa, jälkiruoat, sitten taisi olla pari drikkiä, vedet... näytös.. Kokeillaas sama suomessa, voin todeta että tolla hinnalla ei pääse, kuin kolme ihmistä sisälle ruokapaikkaan. Äiti <3!!

Paratiisi? Yksi niistä.

Aurinko! Meri!

Aah ja synttäreistä onkin kiva lähtee jatkamaan matkaa laivan merkeissä ja tässä tapauksessa kalaan merelle! Tää olikin mun henkilökohtaisesti ensimmäinen kalareissu merelle! Siis ihan minne vain merelle! En ainakaan muista, että olisin eläissäni kalastanut itse merellä mitään, joten sekin neitseellinen kokemus kera 9 ahvenenkokoisen kalan kanssa tuli tehtyä. Härskiä, etten sanoisi. Toisella kertaa tulikin jo 14 kalaa, että parani sentääs.. saa nähdä miten tällä viikolla käy. Tällä viikolla kamerakin sillee esillä, että saadaan pienistä sinteistä kuvia. Kalareissu tässä porukassa maksaa täydellä paatilla 500 thb/kerta. En pidä pahana, sillä aamulla kello 9.00 on lähtö ja iltapäivällä kello 5.00 paluu. Eli ei paha. Ja tähän kuuluu kalakeitto, leipää ja suomalaiset kahvit. Ja on se keittokin niin hyvää. Tykkään. Ja mikä hienointa, samalla pääsee uimaan. Ainoa on, että täytyy katsoa mihin rakkaat jalkansa änkee. Sillä.. merisiilejä olen nähnyt tiettävästi kaksi kyseisellä rannalla, mutta ei niihin osu, jos katsoo milloin jalkansa pistää maahan. Eli ei ne nyt niin pelottavia kavereita ole. Saari ja ilmat ovat olleet kalareissuilla erittäin kivoja!

Kiinalainen temppeli

Kultainen buddha, joka vaati useammankin uhrin.

Toisinaan, asiat voivat kiinnostaa.

Pääsin sitten mopoilemaan erään uuden ystävän kanssa. Sitä paineltiin pitkin poikin Pattayaa. Oltiin sellaisessa kiinalaisessa temppelissä. Jossa tunnelmakin oli ihan loistava. Eli sellainen kuin temppelin vähän kuuluukin. Ja olihan siellä nähtävää ja koettavaa. Paljon patsaita. En Petelle nyt kuitenkaan sieltä tilannut jonkun kiinalaisen dynastian keisarin armeijaukkoja, enkä edes sitä Buddhaa vaikka sellaisestakin taisi olla vähän puhetta. Katsellaan Pete sitten niitä rahtikustannuksia ensikerralla. Joka tapauksessa, sisäänmaksu oli halpa. 50 thb, ja kun olin varannut yli 200 thb. Samalla reissulla tuli nähtyä kallion seinälle tehtyä buddhaa. Tarina kertoo, että kyseisen taideteoksen tekeminen vaati ihmisuhreja. Tarina myös jatkaa, että jokainen buddhaa tekevä ja siinä työssä kuoleva pääsee varmasti buddhan luokse. Täytyy toivoa, että nämä ihmiset pääsivät autuuden vapautukseen. Liekö näin, mene ja tiedä. Reissulla käytiin myös viinitilalla, Silver Lake oli kyseisen tilan nimi. Kauniiksi oli paikkoja pistetty. Tuli ihan rauhallinen fiilis. Siellä oli kiertoajelut, 100 thb ja sait tilalla tehtyä mehua ja kierroksen, tai 250 thb ja sait sekä mehun, että 2 lasia maistella viiniä. No jos olisin ollut hurja, olisin ottanut viiniäkin, mutta tällä kertaa kiltisti tyydyttiin mehuun ja kierrokseen. Muutama kuva kyseiseltä reissulta!

Jokainen pienikin kulkija sai oman mehun

Mielestäni kauhean kivaa oli huomata, miten hauskaa on ottaa tilannekuvia, muista kuin itsestäni. Itsestäni tällä reissulla on tullut otettua ehkä.. 2-3 kuvaa, joista vähintään yksi on jo nyt poistettu. Eräs tuttava täällä sanoikin, että paikallisista on hauska ottaa kuvia. Tytön mielenkiinto heräsi viinitynnyrin äärellä, viiniä kyseisestä tynnyristä ei ainakaan meidän muiden mielestä pisaraakaan tullut.
Tämä suloinen toinen tyttö maisteli vähän makean makuista viiniä(mehua) ja vähän ujosti antoi ottaa kyllä ihanan kuvan itsestään. Tämä valkohameinen tyttö oli toisen ryhmän mukana, mutta niin sympaattisen oloinen.

Kultaisen buddhan vierestä

Tämän kyseisen päivän viimeinen kohde oli buddhamäellä, jonne mentiin käymään. Kultainen suuri buddha katseli merelle päin, piti oikeaa kättään ylhäällä rinnan tasolla ja toinen oli jalkojen päällä. Buddhan katse oli tyyni ja arvostettu ja sitten kuuluu PAPAPAPPAPAPPAPAPAAA... "Herra kristus, mikä se oli?" -Se oli buddhan pirujen manaamiskarkoituspataatti. Vastasi Kristus ja lähti astelemaan takaisin pilviin. Että ekan kerran säikähdin. Tosiaan, ne tykkäsi vähän väliä pitää ääntä sellaisella kiinalaisella papattimatolla, mitä ei edes suomessa enää saa ampua edes Uutena vuotena.. täällä se räisky noin 10 minuutin välein. Kyllä niitä piruja tais olla hemmetin moisesti. Kuitenkin mukava päätös päivälle, kun ihan heräs.

Hienoa on ollut ja vielä yli viikko. Katsotaan, mitä kivaa tästä tulee ennen kotiin tuloa. Kiva nähdään!

Paikalliset ja tilanne kuva! Jostain syystä todella kiva!