Pohdintoja...

Joskus tulee sellainen olo, että miksi ihmiset tekee päätöksiä, jos ihmiset eivät ole valmiita taistelemaan niiden puolesta? On asioita, jonka takia täytyisi kyllä saada asiat selviksi ja ensimmäinen tärkeä asia, mikä täytyisi tiedostaa on... minä itse!

Minä itse sisältää kaiken, mitä ihmisellä itsellään on. On ihan eri asia, miten juuri minä käytän sen kaiken potenttiaalisuuden, minkä omistan. Elämässä tapahtuu asioita sen takia, että me kasvetaan ihmisenä. Tapahtuu juttuja, jotta tulevaisuudessa selvitään jostain vielä suuremmasta.

Mitä juuri minä pidän oikeasti tärkeimpänä? Mikä on asia, josta en halua luopua?

Mikä on se, mikä kannattelee sinua veden päällä? Miten juuri sinä pystyt auttamaan itseäsi niin, että huomaat sen kenties auttavan muitakin?

Itse ajattelen, että ensisijaisen tärkeää on pitää mieli ja terveys jollakin tavalla tasapainossa. Ihmisellä, juuri sinulla on tärkein tehtävä, itsesi hyvinvointi. Kun hyvinvointi rupeaa jollain osa-alueella horjumaan, niin silloin rupeaa kaikki horjumaan. Ei ole väliä, mikä syy aiheuttaa horjumisen.. se voi olla raha, työ, ystävät, sukulaiset, kaupassa käynti, talvi, kesä, kevät tai vaikka syksy.

Oire, on aina merkki jostakin. Oire tulee, kun ollaan menty jo niin pitkälle, ettei mieli ja keho kerkiä korjaamaan asiaa. Oire ilmenee jokaisessa eri tavalla. Oire, voi olla vaikka päänsärky, mutta syy voi olla ihan mikä vain. Oletko koskaan miettinyt, mistä syystä ihmiset sairastuvat? Oletko miettinyt, mikä voi olla Alzheimerin alkuperäinen syy? Mikä on syövän alkuperäinen syy? Onko päänsärkyn syy niskat, vai henkisyys? Tuleeko psoriasis kuivasta ilmasta vai stressistä? Miksi ihmisillä on diabetes tai minkä takia joku saa sydänkohtauksen?

Jokaiseen näihin, on jokin syy. Nämä ovat vain... syiden oireita. Kuinka paljon me ajatellaan, että stressi voi olla syy? Ja välitetäänkö me tästä? Vaikka keho huutaisi apua, niin ihminen menee eteenpäin "sillä eihän tässä tuleen jäädä makaamaan!" Entä jos kuitenkin täytyisi pysähtyä ja miettiä, miten autan itseäni, miten kuuntelen kehoani. Ennen kuin mennään liian pitkälle, ennen kuin viimeinenkin oljenkorsi on käytetty ja huomataan, että Pyhä Pietari on nenämme edessä sulkakynä kädessä.. "Ja nimi oli?" hän kysyy ja mietit, että onko tämä nyt kuitenkaan tämän hetkinen ja oikea paikka?

Kuvitteleeko ihminen oikeasti, että on korvaamaton jollekin tai jossakin. "En voi, koska..." Niin, en minäkään voi syödä paskaa, koska se oikeasti maistuu pahalle.

Jos laiminlyöt itsesi niin, että huomaat Pyhän Pietarin jo toistavan kysymystä ja tämän jälkeen kukaan ei voi olla enää kanssasi maanpäällä. Ainakaan niin kuin ennen.

Jotain ihan vaan pientä..

Hyvää viikonloppua! Minun oli tarkoitus kirjoitella täällä siitä, kuinka ihana olikaan tämä viikko. Kuinka kauniisti se vierähti uusien suksieni, monojen ja sauvojen kanssa kännölässä, ja kilometrejä tuli plakkariin noin 35km... jos huomista hiihtoa (toivottavasti) ei vielä oteta lukuun..

Minua alkoi kuitenkin mietityttää eräs asia. Katselin tuossa Kaukaasia 30 päivässä - Ville Haapasalon ohjelma. Hän oli tässä jaksossa Georgian eteläosissa? (siellä suunnalla ainakin) Hän haastatteli useaakin ihmistä, siitä, että onko Georgiassa nyt hyvä olla? Minun täytyi ihan vähän päivittää omaa tietouttani. Georgia, entinen Gruusia oli aikoinaan Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton hallinnon alla. Ohjelmassa kuitenkin tuli selkeästi esille, kuinka nykyään asiat ovat huonosti. Vaikka Neuvostoliitto, ei ollutkaan niinkään ihanin pomo, niin töitä ja rahaa riitti. Pystyi rakentamaan tulevaisuutta, pystyi jopa olemaan vielä rennompi ja olemaan myös helpommin vieraanvarainen. Nyt... Näytti siltä että kovat ajat ovat käsillä, eikä se ainakaan ole vielä helpottamassa.

Toki myllerryksiä Georgiassa on ollut kauan eikä ne ole vieläkään täysin lakanneet..
 Lähdin vain tässä illan pimetessä ja kuun noustessa miettimään... että oliko Neuvostoliitto kokonaisuutenaan niin kauhea maa, kuin on annettu ymmärtää? Vai voiko siellä olla jotain hyvääkin?

Kun siis seuraavan kerran nouset aamulla sängystä ja tiedä, että on mentävä töihin, niin iloitse siitä! Sillä sen avulla pidät taloutesi ja elämäsi kunnossa. Töiden avulla, oli se sitten yrittäjyyttä tai vieraalla olemista niin niiden avulla kehitetään yhteiskuntaa jollakin tapaa eteenpäin.. ainakin uskalletaan investoida asioihin, joihin muuten ei pystytä.

Yritetäään tehdä elämästä hyvä ja ainakin pitää se tällä tasolla mikä se nyt on.. 20 vuoden päästä voimme elää huomattavasti huonommassa elämässä, tai kenties paremmassa. Sitä ei kukaan tiedä.