Pitkästä aikaa taas täällä. On sattunut aika paljon kaikkea. Tai oikeastaan, ei mitään.
Enää kaksi viikkoa töitä, sitten pieni loma äiteen kanssa. Siellä lämmössä ollaan ja nautitaan siitä, mistä ollaan yli viisi vuotta haaveiltu. Ei huono? Vaikka seuraava reissu ei ole edes vielä "lähellä", niin aloin tuossa miettimään, mitäs sitten? Millois ymmärrän, että pitäisi elää tätä hetkeä, ei huomista.. ei ensi viikkoa, ei ensi vuotta.. ?
Mietin tässä työkuvioita. Mietin lappia. Taas se lappikin täällä mielessä kummittelee. Kummittelee myös ajatus siitä, että mitä oikeasti tulevaisuudessa tulee tehtyä? On ollut puhetta tässä, että iästä ja siitä, milloin on valmis seurustelemaan. Tai oikeastaan, "koska se on myöhästä? Milloin tästä tulee vaikeaa?" Tulee semmoinen olo, että vaikeaksi tämän tekee oma asenne ja liikkumattomuus. Juu kyllä. Töissä olen ollut, olen ollut jopa parissa pikkujouluissa, tosin sillä erotuksella, että en ollut myöhään. Silti mitään ei ollut.
Aiemmin tänä vuonna oli juttua siitä, että "Elä pidä kiirettä, sillä jos olisin itse saanut päättää, en olisi niin nuorena ryhtynyt vielä sitä ja tätä.." mutta jos ei olisi, missä sitä olisi? Onko sitä liian helppoa miettiä, jälkeen päin mitä olisi pitänyt ja mitä tuli tehtyä. Entäs jos onkin tässä tilanteessa, että ei ole vielä niin pitkällä?
