Lähestyy, ihan liian nopeasti

Ajatukset rientää ja aika sitäkin nopeammin. Muutto on jo ensiviikolla ja tuntuu, että kaikkee vielä tekemättä. Nyt kuitenkin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kiitos. Tänään oli sitten liuta rakkaita ihmisiä ympärillä. Ei tätä helpoksi tehdä. Ei. Oli kaikki juuri niin kuin pitikin ja enemmän.

Oli siis läksiäiset. Ja ihanat sellaiset. Päätin jo aikoja sitten, että en todellakaan vietä läksiäisiä. Kauheita ovat. Ja missä ajassa siivoisin vielä tän pirtin ja laittaisin tarjottavat ja entäs sitten se kaikki muu. Ei... unohdetaan. Täysin.

Mutta ihmiset täällä ei unohtaneet. He päättivät, että nyt nähdään vielä ja ollaan yhdessä ja juodaan kahvit ja ihana tunturikakkukin odotti siellä. Taisi olla Kristan kädenjälkeä. Itkuhan siinä tuli, kun kaikki rakkaat siellä olohuoneessa möllöttää ja vielä enemmän ne, joita ei edes ymmärtänyt, että voisi olla. <3 Ei tässä enempää sanoja tarvita, vaan iso kiitos teille kaikille, että pääsitte tulemaan! Ja hei, enhän minä oikeasti nyt NIIN kauas menisi, etteikö nähtäisi!

Kiitos! ps. katsohan tarkkaan ni yllätyt!