Muutto Sodankylään.

Vain elämää alkoi, Lauri Tähkän päivällä. Näillä sävelillä kiitos spotifty:n kirjoittelen. Onneksi ei rakasta ääntään voi käyttää, kun se on karannut jonnekin.

Jossain kohtaa koitin vähän painoa pois. Onnistuinkin, mutta taas se hiipii takaisin päin, kuin salakavala rutto. Ei muuta kuin syksystä kiinni ja uusiin yrityksiin. Kirjaimellisesti. Se mitä kehossa tapahtuu, tapahtuu nyt myös kehon ulkopuolella. Muutokset puhaltaa kokonaisuudessaan. Mikäähän ei oo siis ole pysyvää vaan jokainen liikkuu eteenpäin omalla tiellään.

Nyt on tapahtumassa niin, että hetkeksi Huittinen saa jäädä taakse ja uusi asuinkaupunki on tiedossa; Sodankylä. Muutto tapahtuu tämän kuun lopussa ja työt alkaakin sitten ensikuun alussa. Siihen mennessä olisi tarkoitus asettua ja parantua ja ja.. Sanotaan, että nyt on pakkausta päällänsä. Mitä mukaan, mitkä jää tänne. Samalla tulee katsottua, että mitä oikeastaan tarvitsee ja mitä ei. Uskoisin, että lopulta ihmisellä on ihan mielettömästi turhaa tavaraa.

Tänään ensimmäiseksi katsonut vaatteita ja havainnut pieniä talvivaatepuutoksia. Ei muuta kuin ensiviikolla vähän ikään kuin ostoksille. Samalla vois katsoa siistit saapikkaat itselleen kun vanhat ovat oikeasti jo vanhat. Sukset tuli onneksi ostettua juuri uudet. Kiitos Annikan, joka innosti vuosi kaksi sitten hiihtään.

En ole tekemässä tätä elämän kokeilua siksi, että saisin vapautta. Nämä puheet nostavat karvani pystyyn. Sillä vapaa olen ollut jo pitkän aikaan. Rakastan omaa kotiani, rakastan koiraani, rakastan vanhempiani. Vanhemmilleni olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut ja olen erittäin iloinen siitä, että he ovat tässä niin mukana ja auttavat miettimään jälleen mukulan koettelemuksia.

Mitään lopullista takaisin paluuta en voi sanoa. Vähintään 3 kk vietän tällä matkalla, mutta mikä onkaan korkeintaan raja? Sitä en osaa tietenkään sanoa. Mutta voin sanoa, että jo 3 kuukautta tätä kokeilua tulee olemaan varmasti tunteikkaimmat mitä on hetkeen koettu. Jo pelkästään sen takia, että porukat ovat niin kaukana, että heitä ei sen suuremmin tule varmaan nähtyä. Ja peijakas, äiteenkin kanssa ollaan niin paljon tässä viimevuosina menty ja matkustettu. Vietetty yhteistä aikaa, että vähän tuntuu hullulta kadota nyt vähän kauemmaksi. No, eihän se lopulta kaukana ole. 12 tuntia autolla.. ja jos käyttää yleisiä, niin ei välttämättä sitäkään. Joka tapauksessa, en ole onneksi katoamassa.. vain vähän matkustamassa.

Teen vähän "haastelistaa" itselleni tässä, mitä haluan oppia.

Ennen kaikkea, haluan oppia uutta uudessa työpaikassani, kokea uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin. Oppia tuntemaan vähän toisenlaista tyyliä tehdä töitä, oppia vähän toista kulttuuria.
Toinen haastekokonaisuus on valokuvaus, haluan oppia kuvaamaan niitä revontulia, yökuvia, lumikuvia, porokuvia, luontokuvia.. Katsotaan kuinka tämän käy.
Eikä kaksi ilman kolmatta, haastan itseni liikkumaan aktiivisemmin, harrastamaan uusia lajeja.. ihan mikä uusi laji käy, kunhan sitä harrastan. Haluan saada kuntoni jälleen kuntoon ja paremmaksi. Niin kuin tekstin alussa voidaan todeta, että se paino ei ole se edelleenkään kuin haluan. Näin ollen voin todeta, että tästä se lähtee.

Tuleva viikko tulee olemaan pakkausviikko, se tulee olemaan kaikkien tarpeellisten tavaroiden hankkimisen viikko. Ja vanhojen tavaroiden poistoviikko. Näin se "tasapaino" säilyy. Kokonaisuudessaan tämä tuleva 2 viikkoa tulee olemaan aika metkoja. Kaikki kuitenkin järjestyy, se on varma.