Näkökulmia!

Reissuni lapissa jäi ehkä vähän lopulta lyhyeksi, mutta antoisaksi. Oikeastaan vasta nyt alan ymmärtämään mitä opin ja täytyy sanoa, että vaikka ammattiosaaminenkin sai hyvän lisän niin opin oivaltamaan toisen ihmisen kunnioittamista hieman eri tavalla. On suunnattoman jännää nähdä nyt se ero, mitä ei oikeastaan lapissa kunnolla oivaltanut.

Monet täällä on nyt kysyneet, et millaista oli? Olen enemmän tai vähemmän miettinyt ja kertonut, että ihan jees, mutta ehkä en ihan päässyt kiinni siten kuin täällä. Tai, ehkä kuvittelin asian näin. Nyt tuntuu, että oikeastaan kiinni kyllä, mutta siellä kun ei oikein ollut sitten taas vapaa-ajalla itselleen tekemistä, kun ei ollut kenen kanssa tehdä, koska ei tuntenut kunnolla ketään. Tämän takia varmaankin tuntui, ettei oikeasti päässyt kiinni muka tilanteeseen. Hidas lämpeämään, sanoi isä saunan kiukaasta, vaan kun on lämmin, niin se on kans lämmin. Voisin sanoa, että tämä taitaa päteä kyllä tähän asiaan ja olenkin erittäin iloinen, että sain niin hyvän työyhteisön Sodankylässä. On se hyvä nyt se oivaltaa vai kuinka? Ja anteeksi, jos sanoin tai tein jotain 😉 Taitaa tämä olla enemmän sisäpiiri juttu. Heh. Kiitos siitäkin. 

Nyt kun mietin, niin oli oikein hyvä lähteä sinne ja oppia tuntemaan itsensä ja nähdä jotain toisin silmin. Nyt kun tuli takaisin tänne, niin näkee tän ihan toisin silmin, vaikka sitä piti kenties ihan normaalina. Nyt miettii, että mikähän sitä oikeasti onkaan normaalia.

Nyt kuitenkin syksyllä alkaa pieni opiskelutuokio ja sen jälkeen saakin taas miettiä, että mitäs sitten. Sodankylään erittäin paljon kiitoksia ja eihän sitä tiedä, mitä keikkaa voisi joskus lappiin tehdä, kun tässä elämä kulkee eteenpäin.